Sairas mieli vihaa mua.

Paljon on tapahtunu viime postauksen jälkeen. Poika on yhä reissussa ja mä lasken päiviä sen kotiinpaluuseen joka on perjantaiyönä. Maanantaina oli yks vapaapäivä ja sunnuntaina vielä ollessani töissä sain beijbeltä viestin, ett käytäiskö töitten jälkeen terassilla yksillä. Noh, käytiinhän me...yksillä monella eri patiolla ja lopulta pussikaljalla meren rannalla. Ajeltiin päämäärättömästi kaikkialle ja löysin itellenikin aivan vieraita maisemia ja paikkoja. Aurinko paisto ja muutenkin kaikkialla oli niin kaunista ja ihmiset ilosia. Voi taivas ett mulla oli hyvä olo! Elin vain sitä hetkeä. Se oli yks ihanimmista päivistä pitkiin aikoihin.

Eilen illalla mieli meni sitten kärrynpyörää ja en uskaltanu ottaa yötä vasten tarvittavista Oxaminia yölääkkeiden lisäksi sillä tänään oli aamuvuoro ja aikanen herätys. Kaikki lähti liikkeelle siitä kun miettiin aiemmassa postauksessakin kertomastani tatuointi-ideasta vasempaan ranteeseeni jossa mulla on myös pahimmat viiltoarvet. Beijb oli aiemmin kertonu mulle tällasesta jutusta: http://www.voice.fi/ilmiot/tatuointitrendi-leviaa-iholle-otetaan-pieni-kuva-jotta-kukaan-ei-ajautuisi-itsemurhaan/8/75624
 Tuo lause:  Vaikka olisi aivan pohjalla, on sieltä mahdollista nousta jaloilleen jäi soimaan  mun mieleen. Eilen illalla mä sitt googletin kaikkea aiheeseen liittyvää ja halu tatuoinnista kasvo kasvamistaan. En koe ett haluaisin piilottaa arvet ranteesta, ei suinkaan. Mä en häpeä viiltelyäni, mutt arvet kertovat ihollani yhden tarinan ja haluaisin vain hieman tehdä siitä tarinasta kauniimman. Siksi siis tatuointi. Mutt mun sairas mieli ei tykänny ideasta. "Paha" kilju mun korvaan ett olin kääntäny sille selkäni. Se uus "saatanan paska luuseri, aiotko jänistää ja jatkaa elämääs? Etkö muista kuinka elämä satuttaa sua ja kuinka mustaa kaikki on? Aiotko sä pettää mua ja unohtaa kuoleman? Et sä sitä oikiasti halua, sä haluat kuolla! Tapa ittes ennen ku on liian myöhästä"!! Se kilju ja kilju ja mä yritin pysyä kasassa. Kyyneleet valu ja mä istuin sohvan laidalla. Välillä kävelin ympäriinsä kunnes palasin sohvalle. Kyyneleet valu. Beijb kysy kai pariin kertaan ett mikä  mulla on mutt en mä osannu vastata. En pystyny. Halu tappaa itteni oli mielettömän voimakas! Jos mä vaan oisin ollu yksin niin kai siinä olis huonosti käyny ja oisin riippunu tai maannu tukehtuneena jossain. "Pahan" viha mua kohtaan oli järisyttävä ja se halus kaikin voimin pitää mut itellään. Lopulta sain haalattua itteni makuuhuoneeseen ja jossain vaiheessa oon nukahtanu. Aamulla olin silmät ristissä ja mieli oli hajanainen...oli vaisu olo. En olis halunnu mennä töihin. Oloa helpotti kuitenkin tieto siitä ett paskiainen tulis vasta iltavuoroon joten saisin olla aamun ihan huoletta.

Työpäivä meni oikein mukavasti ja sain kuulla päässeen kahen päivän koulutukseen johon olin hakenu. Sinne pääs meijän osastolta vaan kaks hoitajaa ja mä olin toinen niistä. Aiheena on Laadukas Saattohoito. Ootan sitä tosi suurella innolla! Kotiin päästessä mietin muutenkin tulevaisuuttani, sitä ett haluaisinko jatkaa opintoja. Haluaisin. Olisiko nyt sen aika? En tiiä. Aloin hieman selvittelemään asioita syksyn yhteishakua ajatellen. Mutt ei siitä aiheesta sen enempää.

Kotona puhuin beijbelle tatuointi-ideasta ja sain myös kerrottua eilisestä pahasta olosta. Beijb sitten hitusen järkkäili juttuja, otti mun ranteesta kuvan ja oli yhteydessä kaveriinsa. Pian tuli tieto, ett huomenna klo 18.15 istuisin leimattavaksi. Oon niin ilonen!! Mutt samalla taas... ei varmaan tarvi kertoa kuka kiljuu mun korvaan. Musta tuntuu ett tatuointi olis askel paranemiseen tai siis siihen, ett mä myönnän joskus haluavani parantua, myönnän yrittäväni taistella kaikkea vastaan. Se ei sovi sairaalle mielelle. Se ei halua mun paranevan.

Huomenna olis vakauttamisryhmä mutt valitettavasti mä en pääse sinne. Mulla on työpäivä ja samaan aikaan on tärkeä osastokokous jossa käsitellään paljon uusia kuvioita joita työelämään tulee. Omatunto kolkuttaa vaikka syy poissaoloon on noinkin tärkeä ja haluan olla mukana kokouksessa jotta tiiän missä mennään ja millaisia muutoksia on odotettavissa.

Tuollasta kaikkea siis huomenna. Musta tuntuu ett ens yöstä tulee sekava, levoton ja pitkä.