Tekis mieli itkeä. Haluaisin käpertyä peiton sisään ja hautautua piiloon kaikelta. Mulla on paha mieli, kai tätä vois kutsua jonkunlaiseksi suruksi...jostain. Mulla ois kamalan paljon asiaa, mutt ei voimia tuoda niitä ulos. Terapia meni hyvin, mutt siellä tapahtu jotenki liian paljon jotta pystyisin niitä vielä kunnolla sisäistään ja kertomaan. Kaikki mitä käytiin läpi oli erittäin tärkeää ja havainnot tosi suuria. Yhteen terapeutin kysymykseen mä yritin ja yritin ettiä vastausta, voi perkele mä pinnistelin kun en halunnu vastata "Ei tuu mieleen" tai " Ei ollu" tai " Ei". Mä olin hiljaa ja annoin terapeutin nähä kuinka mä laitoin aivot peliin jotta muistaisin tai mieleeni tulis jotain. Mutt ei. Jouduin vastaamaan kieltävästi. Terapeutti katsoi mua ja hymähti hiljaa pahoittelevasti ja ilmeisesti katui kysymystään. Tuota asiaa mä mietin yhä. En pääse sen asian yli.
Töissä meni kaikki hyvin vaikka huomasin ett terapiakäynti oli vieny enimmät voimat. Jaksoin kuitenkin, mutt töistä lähtiessä kaikki palautu jälleen mun mieleen ja nyt oon ihan sekasin enkä osaa laittaa ajatuksiani järjestykseen. Mun pää on sekasin kaaoksesta! Haluaisin niin paeta... Mä pelkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3