Pakko purkaa mieli tyhjäksi tänne. Viime yö oli hirveä! En tajua mistä unet sai aiheensa sillä ilta meni hyvin ja sain pojankin kotiin. Mutt tuo yö...oon heränny vähän väliä ja ollu hiestä märkänä. Nyt ahistaa... Beijb on koko päivän rallihommissa joten en voi senkään kans jutella tästä olosta.
Mä istun kahvikuppini kans tutulla paikalla sohvan kulmassa peiton alla ja koirat makoilee vieressä mun molemmin puolin. Poika nukkuu vielä ja yritän olla mahollisimman hiljaa jotta toinen saa nyt kunnolla nukuttua raskaan vaelluksen jälkeen. Yllätyin eilen kun se oli ostanu mulle tuliaisen, sellasen poron sarvesta tehdyn kaulakorun! Ihana poika! <3 Beijbelle se toi itse veistämänsä puukon. :) mä voin niin kuvitella kuin se on keskittyneesti vuollu siivu siivulta puupalasta haluttuun muotoon.
Mutt niin...tää mun olotila ja painajaiset... Mä näin unia joissa tapahtu kaikki pahimmat asiat joita oon joutunu kokemaan, yhä uudelleen ja uudelleen. Yhessä unessa mua joukkoraiskattiin ja Beijb ja kaikki mun ystävät nauroivat sen huoneen ulkopuolella ja keräsivät maksua niiltä jotka halusivat joko osallistua raiskaukseen tai sitten vain katsella mun nöyryytystä. Mä itkin ja huusin apua mutt kaikki vaan nauro mulle. Ne ilkku ja haukku kuinka rumalta ja säälittävältä mä näytin. Lopulta mut kivitettiin kuoliaaksi. Kaikki ne raiskaajat sekä Beijb mun ystävien kans viskelivät kiviä voimalla mun päälle. Aina kun veri alkoi valumaan uudesta kohasta niin kaikki hurras ja taputtivat käsiään. Tein hidasta kuolemaa.
Yhessä unessa Beijb sano ettei se koskaan oo oikiasti ajatellu elävänsä loppuelämää mun kans sillä en oo hyvä ihminen. Siinä unessa yritin tukehuttaa itteni mutt aina vyöt ja kaikki nauhat meni poikki. Sitt Beijb kerto löytäneensä alennusmyynneistä paksua köyttä ja oli ostanu sitä mulle. Se oli myös googlettanu mulle ohjeet hirttosilmukan teosta. Kävelin köyden ja ohjepaperin kanssa talolle jossa silloin nuoruusaikoina asuttiin (jossa yhä käyn usein kävelyllä, se kun on tuossa aika lähellä) ja menin autotalliin. Löysin katosta kohdan jossa isäpuoleni oli myös aikanaan roikkunu ja sidoin köyden. Nousin tuolille...pujotin pääni silmukkaan ja astuin pois tuolilta. Köysi "kirahteli" mun heiluessa ja riippuessa sen jatkona.
Tuossa oli vain pari otetta unista. Painajaisiin kuulu myös paaaaaljon verta ja pelkoa, tuskaa ja kyyneliä. Nyt mä yritän pitää itteni tässä hetkessä ja takoa mieleeni unien olleen vain unia. Yritän uskotella itelleni ettei unet voi satuttaa mua nykyhetkessä. Tunnen itteni hajanaiseksi...
<3 <3 <3
VastaaPoista