Asiaa olis kerrottavana niin paljon ett pää pian hajoaa, mutt haluan kirjottaa niistä tarkemmin paremmalla ajalla, en siis näin puoli nukuksissa minuuttiaikataululla. Tänään alko Vakauttamisryhmä taas kesätauon jälkeen ja aluksi tuntu ihmeellisestä olla sillä mutt pian sain huomata kuinka ikävä mulla oli ryhmää ja ryhmäläisiä ollu. Mun mieli laukkas ympäriinsä ja koitin vaan pysyä kasassa, hyvällä tavalla. Mä oon tehny viime päivinä aivan saakutin paljon havaintoja ja oivalluksia itestäni ja oireistani. En pysy kunnolla ees asioitten perässä!
Nyt täytyy painua pehkuihin ja toivoa rauhallisia unia. Hyvää yötä! Ai niin, huomenna on taas töihin meno ja kappas vaan kuka se siellä on myös...hyi ssssssaatana!
Olipa kerran tyttö joka uskoi menninkäisiin ja halusi prinsessaksi. Maksuksi häneltä vietiin lapsuus. Hänet rikottiin, myytiin, revittiin ja liattiin. Elämänkumppaniksi sai traumaperäisen stressihäiriön, dissosiaatiohäiriön sekä masennuksen.Tarinalla ei ole vielä ollut onnellista loppua; hän on yhä rikki, mutta elossa.Nyt hän haluaa kertoa tarinansa siitä mitä tapahtui just sun selkäs takana. "Tästä mä kirjotan"-osion kautta pääset häntä vähän lähemmäs.
shh....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3