Kamalia painajaisia koko yö enkä tiiä oonko ollu enemmän hereillä vai nukkunu. Mieli on paniikin vallassa ja mun on vaikea saaha sitä rauhottuun. Harhamieli on vallassa ja se tukkii mun päähän sairaita ajatuksia ja harhoja ihan ku haluten tuhota mut. Mä en kestä tätä tunnetta. Mä pelkään niin helvetisti!! Mun on paha olla!! En halua tällasta elämää... Ja kaikenlisäksi mulla on iltavuoroon meno ja samassa vuorossa on myös paskiainen...
Musta tuntuu ett tässä on vähän liikaa mulle. Mä hajoon... Taistelen taas luovuttamista vastaan. Mun sydämeen sattuu. Liikaa.
Olipa kerran tyttö joka uskoi menninkäisiin ja halusi prinsessaksi. Maksuksi häneltä vietiin lapsuus. Hänet rikottiin, myytiin, revittiin ja liattiin. Elämänkumppaniksi sai traumaperäisen stressihäiriön, dissosiaatiohäiriön sekä masennuksen.Tarinalla ei ole vielä ollut onnellista loppua; hän on yhä rikki, mutta elossa.Nyt hän haluaa kertoa tarinansa siitä mitä tapahtui just sun selkäs takana. "Tästä mä kirjotan"-osion kautta pääset häntä vähän lähemmäs.
shh....
tiistai 1. syyskuuta 2015
Auta mua...
Tunnisteet:
ahdistus,
harhamieli,
harhat,
luovuttaa,
painajainen,
pelko,
sattuu,
suru
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi hani! <3
VastaaPoista<3 mä pelkään etten selviä... :'(
Poista