I am better.

Oon viettäny vähän vapaata kirjottamisesta parina viime päivänä. Oon koittanu nauttia viimeisistä kesälomapäivistä ennen töihin paluuta, joka on huomenna. En tiiä miltä töihin palaaminen tuntuu, toisaalta mukavaa, mutt kyllä mua yhä pelottaa se etten mä jaksakkaan. Mä en kestä sitä epätoivottomuuden ja väsymyksen tunnetta joka mut aina valtaa kun tulee seinä vastaan. Kai mä yritän joka kerta liian kauan olla reipas ja pärjätä. Mun pitäs varmaan oppia ulos siitä tavasta. Tiistaina olis pitkästä aikaa terapiakin. Äh...

Viime päivinä oon liikkunu taas tosi paljon; nyrkkeilly, käyny salilla sekä tänään juoksemassa. On ollu ihana huomata kuinka hyvä olo mulle tulee treenaamisen kautta. En mä huonoimpina hetkinä oo tietenkään jaksanu edes ajatella mitään kuntoiluja, mutt näin parempina hetkinä kun kaikki voimat ei mene itsemurhan suunnitteluun niin mä todella nautin liikunnasta. Sillon mä tunnen pystyväni johonkin ja ihan kuin hallitsen tilannetta. Ihan outoa, mutt tuolta musta tuntuu. Usein oon naureskellu itelleni, sillä nuoruudessani en olis ikinä uskonu jonain päivänä harrastavan liikuntaa ja vielä tykkääväni siitä! Mä, entinen ketjupolttaja-sätkäkeuhko, rakastan treenaamista; mitä raskaampaa niin sitä parempi. :D

Tänään sain havaita myös yhen asian itestäni jota en kyllä ihan vielä täysin ymmärrä. Jouduin tänään piipahtamaan äitini luona. Siellä oli myös siskoni miehensä kanssa. Pian kävi ilmi ett siellä oli käynnissä jälleen heijän kolmen yhteisen reissun suunnittelu ja mökin ettiminen. Normaalisti ja ennen olisin loukkaantunu asiasta ja miettiny itkien, ett miks mä en mahdu heijän maailmaan ja miks mua ei koskaan pyydetä mukaan. Mutt ei enää. Aluksi mä olin hetken vähän:

Mutt pian mä tajusin ettei asia liikuttanu mua juurikaan. Musta tuntu ekaa kertaa ihan kunnolla ett olin kasvanu ulos ja pärjääväni ilman niitä. Oon hämmentyny. Kyllä mä tajuan jääneeni ulkopuolelle heijän jutuista ja elämästä, mutt se ei enää satuta mua enkä mä tunne itteeni mitenkään huonommaksi. Tätä on jotenki hankala selittää, mutt musta tuntuu ihan ku laput olis poistettu mun silmiltä ja köydet katkaistu. Musta tuntuu hyvälle. Mä oon vahvempi kuin ne.

Tällasissa tunnelmissa tällä kertaa. Kiitos kun luit <3