Väsymyksen kautta ylpeyteen.

Yön näin aivan hirveitä unia, sairaimpia kuin pitkiin aikoihin. Unessa olin itteni ulkopuolella ja näin kuinka pompin yhen paskiaisen pään päällä niin kauan kunnes sen silmät pullistu päästä ulos ja jälelle jäi kasa veristä mönjää. Muistan vieläkin erittäin selvästi millaisen onton kumahduksen hyppiminen aiheutti. Olin joutunu ottamaan tarvittavista Oxaminin yötä varten, sillä mieli ei ollut yhtään hyvä. Ilmeisesti terapia ja eilin illan fiilikset aiheutti tuollaset unet, niin uskosin. Aamulla olin aivan kuutamolla ja väsymys oli mieletön! Poika heräs ihmeellisen hyvin ensimmäiseen koulupäivään kutosluokkalaisena (jopa tunnen itteni vanhaksi..vaikka enpä tuota kovin vanha ollu kun raskaaki tulin!) ja oli mukava seurata toisen innostusta. Pojan lähdettyä kouluun ja lenkitettyä koirat mä luovutin väsymykselle, levitin olkkarin sohvan ja vedin peiton korville. En viittiny mennä takas makuuhuoneeseen etten herättäis beijbeä. Sain koirista unikaverit. Tuskimpa ehtiin kunnolla laittaa pään tyynyyn kun olin jo unten mailla.

Mun oli tarkotus viettää tämä yks vapaapäivä ihan leväten jotta saisin ladattua itteni ja ihan olla vaan, mutt kappas vaan, nyrkkeilemästä löysin itteni. Nyt olo ja mieli on taas hitusen kevyempi. Vaikka oli tarkotus ottaa rennosti niin mä tajusin kuinka hyvää kunnon treeni tekee ja tunsin saavani siitä enemmän kuin paikallaan olosta tai lepäämisestä. Mä oon huomannu, ett oon jo vähän oppinu kuuntelemaan itteeni ja ehkä mä joskus myös uskallan antaa itelleni sitä mitä tarvin. Kyllä mä tiiän ett otan välillä takapakkia ja paljon enkä voi antaa itelleni armon hitustakaan, mutt pienin askelin menen välillä eteenkinpäin.

Tällä hetkellä mieli on melko ok ja toivon tulevan yön menevän edellistä paremmin. Huomenna olis taas iltavuoroon meno ja jos vaan jaksan niin pojan lähdettyä kouluun ajattelin käydä salilla. Ai niin, järkkäilinhän mä tänään pojan tulevia koulujuttujakin. Poika haluaa yläasteen aloittaa urheilupainotteisella luokalla josta on parempi pääsy myöhemmin kaupungin urheiluakatemiaan. Tiedustelin joltain koordinaattorilta miten asian kanssa pitäisi edetä ja miten tuo liikuntaluokalle hakeminen käytännössä tapahtuu. Mitä ilmeisemmin poika haluaa tähdätä huipulle tuon salibandyn parissa joten mielelläni tuen omalta osaltani jotta tuo unelma olisi totta jonain päivänä. Oon mä toivonu urhelun pitävän pojan kaukana pahuuden teiltä, etenkin kun tuo ihana murossikä alkaa kohta kunnolla jylläämään. Toivon niin kovasti ett poika sais joukkueesta ja omasta lajistaan itelleen niin paljon sitä jotain jotta hänen ei tarvis ettiä sisältöä elämään jostain paljon huonommasta vaihtoehdosta. Kyllähän poika pyrki ja pääsikin pelaamaan tulevan kauden vuotta vanhempien kilpajoukkueessa joten näemmä hän tosissaan on lajin parissa. En voi olla muuta kuin ylpeä!
Ollaan myös suunniteltu, ett muutetaan sitten samalla kaupungin toiselle puolelle jotta tuo yläaste olisi lähempänä ja koulumatkat lyhyitä.

Paljon on siis tapahtunu tähän päivään. Nyt alan olemaan jo aika väsyny joten painuin sänkyyn ja valmistaudun ottamaan toivottavasti rauhalliset unet vastaan. Hyvää yötä! <3