Päivä päivältä likaisempi.

Huono päivä, mieli on ollu matalalla. Edellisen postauksen tapahtumat pyörii yhä mielessä ja asia ahistaa mua tosi paljon. Onneksi tänään tuo paskiainen ei ollu töissä vaan törmään siihen seuraavan kerran torstaina, mikäli oikein muistan. Mun täytyy jollain tavalla saaha kerrottua sille ett nyt se on ylittäny rajansa aika helvetin pahasti ja varotan viimesen kerran ett jättää mut rauhaan. Sillä ei oo mitään oikeutta haluta mua, haaveilla musta tai puhua musta mitään! Se ei tuu koskaan olemaan mun silmissä yhtään mitään. Se ei koskaan pääse pieneksikkään osaksi mun elämää. Ei minkäänlaista mahollisuutta.

Huomenna olis taas terapia, eli ei oo helppo päivä tulossa. En jaksais puhua. Helvetti ku itkettäis taas! Musta on tullu mieletön pillittäjä, koko ajan oon kyynelehtimässä! Ärsyttää ja hävettää... Sillon pitää mennä piiloon jonnekkin, hautautua peiton alle jotta kukaan ei näe reppanan repeilyä.

Mulla olis niin paljon asioita mielen päällä mut en saa niitä tulemaan ulos. Mun pää on yhtä sekamelskaa enkä saa tunteille ja asioille oikeita sanoja. Sairas mieli on alkanu (taas) kuiskutteleen mussa olevan jotain vikana tai aiheuttaneeni ongelmat ite koska mun elämään on osunu noin paljon huonoja ihmisiä ja miehiä. Vielä ainakin mä oon onnistunu vakuuttamaan itteni siitä ettei asiat oo mun syytä. Siitä huolimatta mulla on saastanen olo. Tykkään itestäni taas hitusen vähemmän.