Väsymystä ilmassa.

Viime päivät on menny väsymyksen ja flunssan kourissa, jälleen kerran. En tiiä miten helkkarissa mä oon nykyään koko ajan sairaana! Ärsyttävää. :( Mieli on ollu sen verran parempi etten oo "joutunu" syytteleen itteeni mistään tai toivomaan pikaista äkkikuolemaa. Eli aika hyvin menee tällä kertaa. Tää väsymyskin on nyt enemmän fyysistä kuin henkistä ja nytkin istun tässä silmät kirveltäen ja nenä punasena oottaen ett pian pääsis nukkuun. Täysin veto pois.

 Iltasin saan unen päästä kiinni aika hyvin, kiitos Melatoniinin. Mutt jotenki tuntuu etten mä saa tarpeeksi unta ja lepoa. Tai sitt tää on vaan joku vaihe...en tiiä.

Näyttely on pyöriny lähes koko ajan mun mielessä ja mietin jatkuvasti kaikkea niitä mitä saatiin tyttöjen kans aikaan ja kuinka "tunnelmallinen" tilasta tuli. Kysyin alkuviikosta beijbeltä ett käykö se kattoon näyttelyä niin aikoo kuulemaa käydä ja haluaa tehä sen ihan kaikessa rauhassa, ei siis kiireellä ja minuuttiaikataululla. Oli mukava kuulla, vaikka kyllä mä toisaalta ymmärtäsin jos ei näyttelyä halua nähä,

 sillä kai se voi olla myös epämiellyttävä ja ahistava. Ite on joskus vaikea hoksata ja muistaa, ett itelle päivänselvät asiat ei toisille olekkaan niin tuttuja ja arkisia. :/ Näyttelyä pystytettäessä oli aivan mieletöntä vitsailla kaikkien oireista ja häiriöistä sekä vääristyneistä käyttäytymistavoista! Hitto se oli mahtavaa, sai kunnolla nauraa! Monet olis kyllä säikähtäny sillä yleensä ei kai oo "soveliasta" vitsailla kyseisillä aiheilla, mutt mä tykkäsin! :)

Terapiassa tiistaina käytiin läpi näyttelyn tuomia tunteita ja sain taas hitusen ymmärrystä omaan oireiluun. Jälleen kerran olin syyttäny itteeni hanakalana olemisesta, mutt käytökselle löyty järkevät selitykset. Terapeutti haluaa ja aikoo kuulemma ehottomasti käydä kattomassa näyttelyn ja kysy vielä, ett onko siellä mitään mihin voi kirjottaa ajatuksia tai tunteita joita näyttely herätti ja onhan siellä meijän vieraskirja! Terapeutti sano, ett voi varmaan olla mukava saaha palautetta siitä mitä näyttely on toisille antanut. Ja onhan se. :) Terapeutti aiko kertoa näyttelystä myös muille keskuksessa toimiville ammattilaisille, sillä tuollaset on kuulemma tosi tärkeitä tiedon keräämisen kannalta ja antaa terapeuteille aina uusia ajatuksia ja näkökulmia terapiatyöhön. Jännä oli kuulla, ett toiset voi olla noin kiinnostuneita sellasesta mitä on ite ollu tekemässä,mikä merkkaa itellekkin tosi paljon ja on tosi tärkeä juttu.

Jännää tuntea olevansa...olemassa.