Eilisilta oli menestys! Olin siis salaa varannu meille liput teatteriin kattomaan Minttu Mustakallion ja Ville Virtasen improvisaatioteatteria. Beijb rakastaa kaikkea stand up-juttuja, kuten mäkin ja mä taas rakastan teatteria yli kaiken. Improvisaatiota ei oltu kumpikaan aiemmin nähny ja kun halusin keksiä arjen piristykseksi jotain mukavaa niin tuo show tuli kuin tilauksesta. Minttu ja Ville oli aivan mielettömiä ja kun saatiin istumapaikat tosi läheltä lavaa, niin oli jännää seurata TV.stä tuttuja tyyppejä hölmöilemässä ihan omien silmien eessä. :)
Mulla oli tuossa kyllä taka-ajatuksena saaha meille mukava ja hauska hetki...ja ett beijb näkis ett mun kans voi olla joskus myös kivaakin. Toisaalta tuntuu hölmöltä ett mun pitää vakuutella jotain ja selitellä... mutt vanhat pelot on yhä olemassa joten mä en voi luotaa siihen ett joku oikiasti tykkäis musta ja haluais olla mun kans, etenkin kun mulla on nyt ollu vaikeempi jakso ja oon ollu täysin kamala. Ihan ku mun pitäis aina hyvitellä olemistani. :( Se on raskasta. Ja kyllä mä olin toivonu ett...hmm...ett me oltas menty vähän "lähemmäs toisia". Ääh..nyt alkaa harmittaan.
Mä kaipaan sitä tunnetta kun toinen katsoo lämpimästi, sillain "mä oon onnellinen tuosta tytöstä". Mä kaipaan sitä tunnetta kun toinen haluaa mua niin paljon ett vois repiä vaatteet pois mun päältä. Kaipaan sitä tunnetta kun toinen haluaa koskea mua. Kaipaan sitä kun toinen ikävöi ja ei malta oottaa seuraavaa näkemistä. Kaipaan sitä ett toinen näyttäis mun olevan sille tärkeä. Haluaisin olla haluttu.
Väkisin mä alan miettiin ett...niin...
Täytyy alkaa naakkaan maalit naamaan ja valmistautuun kestohymyllä töihin iltavuoroon.
<3
VastaaPoista<3
VastaaPoista:'( <3
VastaaPoistaPystythän sä puhumaan suoraan sun tarpeesta tulla nähdyksi ja halutuksi?
VastaaPoistaTäällä ilmottautuu toinen, josta kukaan ei voi oikeasti tykätä ja jota kukaan ei voi oikeasti haluta. Joinain päivinä mun pitää vaan kysyä avokilta sata kertaa, tykkääkö se musta vielä ja haluaako se olla mun kanssa, vaikka oon tämmönen ongelmapesäkehuolipallero, ja että pitääkö se mua nättinä ja haluaako se mua. Ja samaan aikaan kun se kuulostaa musta itestänikin tosi typerältä, se on kumminkin myös jotain, mitä mun on pakko tehdä, koska mun on pakko kuulla vastaus. Vaikka sitten kymmenen kertaa putkeen. Ja sit saatan kysyä vielä kymmenen kertaa, että "ihan oikeestiko? varmasti?" kunnes jossain vaiheessa alkaa tuntua siltä, että kyllä toi mua haluaa. Varmaan tosi kivoja ja rentouttavia keskusteluja avokille :'D':