Hymyilen, vielä kerran

Kattokaa muhun päin, kattokaa ihan kunnolla. Pyytäkää mua kohottaan kasvot ylös ja kattomaan teihin. Kattokaa ihan kunnolla niin ett näette mut. Silloin te näkisitte mun väsyneet, kyyneleiset silmät. Silloin te näkisitte miltä musta tuntuu. Näkisitte kuinka katon suoraan teihin mutta katse on lasittunu. Silloin te näkisitte mun olevan jo jossain kaukana.


Kysykää multa miten mä voin, mitä mulle kuuluu. Kysykää niin kuin haluaisitte oikiasti tietää ja niin, ett teillä on aikaa kuunnella. Mä kerron kyllä. Silloin mä kertosin kuin mä pelkään ja etten mä jaksa vaikka kovasti yritin. Mä kertoisin teille ett oon niin täynnä vihaa etten jaksa uskoa paranemiseen, enkä siihen ett jonain päivänä kaikki olis ollu hyvin. Mä kertoisin teille etten mä usko saavani takaisin luottamusta ihmisiin, oon jääny yksin liian monta kertaa.


Olkaa mun vierellä hetki niin mä voin hymyillä vielä kerran.