Pakkopaitaan ja teippi suun eteen!

Heräsin kaaokseen. Kotona oli menossa melkonen hässäkkä beijben ja koirien kesken, siiihen kai mä sitt heräsin, tai ehkä siihen oven paukkeeseen. Noustessa olkkariin ja laittaessa kahvin tippumaan tunnelma oli jo aika kiree ja sellasena se pysy. Mä aloin jo tunteen itessäni kiristymisen merkkejä mutt yritin ajatella tunteen menevän ohi ja tsemppasin mieltä oleen hyvällä tuulella. Beijb oli jotenki jo niin äkäsen olonen ja poika älämölös muuten vaan, koirat meuhkas ja riehu yhessä...sitt alko tuntuun ett telkkarin äänet alko käymään korviin, kimeät äänet viilteli mun korvia. Kaikki läpsytykset, kahinat, rapinat, murinat...mun pää sekoo! 

Haluun huutaa kaikkien olevan hiljaa hetken! Ihan pienen hetken vois jumalauta olla rauhallista! Eilen kuvittelin kuin mukava päivä tulis olemaan kun kaikki oltas kerranki yhtäaikaa kotona ja syötäs aamupala yhtäaikaa ja otettas rennosti. Mutt eipäs se ihan niin menny. Ja nyt kaikki mököttää omissa oloissaan. Pojalla on tänään kaverin synttäreille meno, joten sillä tulee olemaan ihan mukava päivä vaikka alku olikin yhtä kaaosta. 

Mun oli tänään tarkotus käyä tarkistamassa taidenäyttelyn tila ja muutenki käyä fiilistelemässä paikan päällä. Mutt saapa nähä lähteekö beijb kuskaan mua minnekkään. Mun pitäs myös saaha vähän enemmän maaleja jotta kuvien maalaaminen olis vähän helpompaa...mutt saapa nähä niittenki kohalla...Mä kun en voi ostaa itelleni mitään jos en oo sitä ansainnu tai jos se on "pois joltain toiselta". :/ 

Mua ärsyttää helvetisti tällaset aamut ja tällaset tunteet!Tunnen itteni liian oudoksi kun reagoin kaikkeen niin voimakkaasti ja hajoilen jos/kun kotona on kiree meininki. Tuntuu, ett ihan ku mä en pysyis tän elämän mukana, ihan ku mä oisin liian "diu diu" ja mutt pitäs laittaa eristykseen vähän lataileen akkuja jotta selviäisin tän elämän virrassa mukana. Tai miks elämä ei vois vaan olla sellasta rauhallista ees puolet ajasta jossa olis helppo olla? Tai voisko mun olemista muuten helpottaa jotenki..? Emmä tiiä...