Sairaana edelleen, mutt pakko yrittää halautua terapiaan sillä viime tapaamisesta on aikaa ja jotenki viime aikojen tunnelmat yrittää kertoa ett mä tarvin apua. Liekkö totta?! :) Olo on väsyny, silmät turvoksissa ja nenä punanen mutt ei voi mitään.
Mulla on parin viime päivän aikana ollu aika kumma fiilis...beijben suhteen. En tiiä kuvittelenko mä vaan vai mitä mutt tuntuu ett jouvun kinuamaan joka ikisen huomion rippeen ja eilen illallakin mainittemaan ett halihoito olis parasta lääkettä... Mä niin kaipaisin vähän huomiota ja hellyyttä, ilman pyytämättä.
Mikä mussa on vikana? Tunnun olevan päivä päivältä yksinäisempi.
Et sää silti oo yksin... <3 Muista mut ja moni muu! <3
VastaaPoistaEi sua voi unohtaa, ei ikinä!! <3 usein vaan tulee sellanen tunne kun iltaisin hautautuu sohvan kulmaan ja uskaltaa pysähtyä hetkeksi ett ihan ku oikiasti olis yksin koko helkutin maailmassa ja ihan ku elämä menis eteenpäin, mutt mä en pysy sen vauhissa mukana. Mä oon niin kiitollinen teistä jotka kuljette mun vierellä, en mä ikinä teitä unoha! <3 Pahimpina hetkinä musta tuntuu ett oon jo liian syvällä liian pimeessä, ettei mua enää voi pelastaa, etten mä pimeyden läpi nää sitä auttavaa kättä...
VastaaPoista