Niinh, tänään oli suuri päivä jolla oli mulle tosi iso merkitys. Näyttelyn pystytys. Olin työstäny töitäni ja saanu lähes kaikki ideat toteutettua mitä halusinki. Viikonlopun aikana tuli kyllä erittäin huonoja tuntemuksia päälle ja paljon muistoja jotka ei oo pitkiin aikoihin tullu tietosuuteen. Tuli painittua monenlaisten asioitten kans ja kävin itteni kans monet taistelut. Mieli meni vuoristorataa ja sama meno jatkuu yhä. Taidenäyttelyyn osallistuminen on ollu kai aina yks mun haaveista. Nyt sain sen mahollisuuden ja kun vielä ajattelee, ett otan ensi askelia eheytymisen parissa ja ensi kertoja paljastan "maailmalle" mitä sanottavaa mulla on, niin näyttelyn merkitys korostuu entisestään. Mä en oo ennen juurikaan tavannu muita saman taustan omaavia joten siltäkin osalta päivä oli hämmentävä. En ollu enää se ainoa ja yksin toisenlainen vaan vierellä oli monta muuta. Mukana olevat tytöt on kyllä aivan uskomattoman vahvoja ja rohkeita ja en voinu tänään muuta ku olla onnellinen ett oon saanu tutustua heihin. Neljästä tytöstä en ollu aiemmin tavannu ku kaksi, mutta siltikin nämä kaksi muuta tuntuvat heti "omilta" ja tunsin itteni tervetulleeksi. Oli hyvä olo. Turvallinen olo.
Päivään heräsin hyvällä mielellä vaikka eilen illalla jännitti ja hermostutti mahottomasti. Pian hyvä mieli ja rauhallinen aamu oli kadonnu ja tilalla oli kaaos. Kai mä taas vaadin niin paljon ja ihan liikaa, luulin olevani jotenki erikoistapaus joka sais erityiskohtelua. Tyhmä tyttö. Ei siitä sen enempää. Paska fiilis jäi.
Ruokapolitiikka on tänä päivänä ollu surkea. Aamun alotin kahvilla. Ajattelin näyttelypaikalla ostaa jotain syötävää, ja kävinki tiskillä, mutt...ostin take away-kahvin. Kattelin kyllä niitä voileipiä ja kaikkia, mutt ei. En raaskinu tuhlata ja toisaalta en ollu ansainnu mitään pullia tai kakkuja. Kahvi riitti ihan hyvin. Kotiin tullessa iltapäivällä lenkitin koirat ja tiskasin. Sitt aloin tekeen ruokaa jotta poikakin sais syötyä ennen ku lähtee kavereilleen. Viiden aikaan mä sitt söin jälkiruokakipollisen kanariisihässäkkää. That´s it. Sitten istahin hetkeksi ja lähin kauppaan sillä kahvi ja pyykinpesujauhe oli loppu. Nyt sitt juon kahvia ja pyykkikone laulaa taistalla.
Siinä mun hieno ja glamouria täynnä oleva näyttelyn avajaispäivä!
Olipa kerran tyttö joka uskoi menninkäisiin ja halusi prinsessaksi. Maksuksi häneltä vietiin lapsuus. Hänet rikottiin, myytiin, revittiin ja liattiin. Elämänkumppaniksi sai traumaperäisen stressihäiriön, dissosiaatiohäiriön sekä masennuksen.Tarinalla ei ole vielä ollut onnellista loppua; hän on yhä rikki, mutta elossa.Nyt hän haluaa kertoa tarinansa siitä mitä tapahtui just sun selkäs takana. "Tästä mä kirjotan"-osion kautta pääset häntä vähän lähemmäs.
Ne sun työt on niin pysäyttäviä! Haluaisin nähä lisääki niitä.
VastaaPoistaOot rakas! <3
Ideoita ois ollu vaik kuinka paljon, mutt aika laitto nyt vähän vastaan. Oli kyllä kokemuksena aivan mieletön! Ai niin, mä näin unta siitä sun vankilasta, se oli päässy telkkariin uutisiin. :) Oot rakas myös, niin tärkee <3 ja ihanan hölmö!
VastaaPoistaNo hihi mikä uni! :D Ite oot hölmö... :P
Poista