Dissosiaatiota ja ruokahaluttomuutta.

Nyt on kuuden päivän työputki takana ja on pieni hetki aikaa levätä. Mä yritän ihan oikiasti ottaa iisisti enkä siivoa (ainakaan kovin paljoa) enkä voi myöskään tiskata (tiskiaineen ollessa loppu), pyykkikone kyllä jo on pyörimässä, mutt sehän ei oo paljon. Beijb lähti illaksi töihin joten oon aikas yksin tän päivän. Poika kun tulee koulusta kotiin, niin ehtii nappasta välipalaa kunnes sen täytyykin lähtee treeneihin, sitt oon taas yksin. Tai noh, onhan mulla nuo karvaset kaverit seurana jotka kyllä pitää huolen siitä ett tekemistä löytyy. :) Tarkotus olis tän viikonlopun aikana väsäillä materiaalia taidenäyttelyä varten. Paljon mulla on visioita mielessä, mutt nyt täytyy miettiä vähän tarkemmin ett mitä haluan ja mitä voi "paljastaa" julkisesti. Mä kyllä haluaisin puhutella ihmisiä ihan kunnolla ja herätellä todellisuuteen sekä antaa ihmisten tietää mitä tapahtuu (kuten blogini nimikin kertoo) just sun selkäs takana.

Eilen huomasin yhen seikan itestäni; mun ruokahalu on kadonnu. Mulla ei tuu näläntunnetta... Eilen joutuin syömään pakonedessä töissä, sillä tajusin etten jaksa töitä tehä ellen syö. Eiliset ruokailut oli siis tällaset: aamupävällä ennen terapiakäyntiä yks myslijugurtti purkki, töissä 3:n aikaan pari näkkäriä ja 2 kananmunaa sekä porkkana. Illalla ruokatauolla pari porkkanaa lisää sekä n. 2dl kaalikeittoa. Illalla kymmenen aikaan kotona nappasin beijben tekemää makaroonilaatikkoa hitusen verran. Töissä mulla ei ollu yhtään nälkä, mutt pakotin itteni syömään. Ihmettelin kovasti mihin nälkä on hävinny, etenkin kun kävelin puolen tunnin reippaan lenkin terapiasta töihin ja töissäkin ollaan lähes koko ajan liikkeessä. Mutt ei, nälkää ei tuu. Töissä kahvipöydällä oli myös pussillinen tuoreita sokerimunkkeja, mutt mulla ei tehny ees mieli napata yhtä munkkia. :/ Tänään tarkotus olis käyä lenkillä ja treenata muutenkin, niin ruokaa on pakko kitusiin tunkea jotta kroppa jaksaa työskennellä. On vaan ärsyttävää syyä kun ei oo nälkä eikä tee mieli mitään.

Eilinen terapiakäynti laitto mietityttään aika paljon. Sain kuulla itestäni uusia havaintoja sekä ehkä myös vähän ymmärrystä omaan oireiluun. Sain kuulla, ett mulla on voimakkaimmin konversiohäiriö. laitanpa tähän vähän tietoa:

Konversiohäiriön olennainen piirre on vähintään yksi tahdonalaisen lihaksen tai aistien toimintaan liittyvä oire tai vajaus, joka muistuttaa neurologista tai muuta ruumiillista häiriötä. Oireen tai toiminnan vajauksen syntyyn liittyy psykologisia tekijöitä, ja oireen ilmenemistä tai pahentumista edeltää erilaisia psyykkisiä ristiriitoja, stressitekijöitä tai traumaattisesta tunnemuistoon liittyviä tapahtumia. 

Konversiohäiriössä ilmeneviä motoristen toimintojen häiriöinä voi ilmetä heikentynyttä lihasten yhteistoimintaa, tasapainohäiriöitä, lihasten heikkoutta tai halvaantumista, äänen heikentymistä tai käheyttä, nielemisvaikeuksia tai palan tunnetta kurkussa tai vaikeuksia virtsata. Aistinelinten toimintaan liittyviä konversio-oireita voivat olla mm. kosketuksen tai kivun tunteen heikentyminen tai häviäminen, kaksoiskuvat, sokeus, kuurous ja erilaiset aistinharhat. Joskus konversio-oireina ilmenee epileptistä kohtausta muistuttavat kouristukset.

Konversio-oireille on ominaista, että ne eivät vastaa tunnettujen anatomisten hermoratojen vaurioiden aiheuttamia puutosoireita vaan heijastavat henkilön omia mielikuvia lihasten tai aistien toiminnasta. Halvaantunut lihas voi toimia tietyssä tilanteessa eikä kouristava kaatuessaan loukkaa itseään. Kipu- tai kosketustunnon menetyksen alue on "sukkamainen" eikä vastaa anatomista hermotusta.
Konversio-oireiden taustalla ovat varsin usein erityisesti lapsuuden mutta joskus myös aikaisemman aikuiselämän aikaiset traumaattiset kokemukset. Tällöin oire alkaa tai ilmenee elämäntilanteissa, jotka tavalla tai toisella muistuttavat tietoisuudesta torjutusta ja työstämättömästä traumaattisesta tapahtumasta. 

Konversio-oireiden keskeisenä syynä pidetään ajankohtaista stressiä tai psyykkistä ristiriitaa. Tämän vuoksi konversio-oireista kärsivien henkilöiden ja heidän läheistensä tulee pyrkiä oireen taustalla olevan stressin tai ristiriidan vähentämiseen. Oireen taustalla voi myös olla aikaisemmin koettu traumaattinen tapahtuma, jonka rakentava työstäminen vähentää alttiutta konversio-oireen uusiutumiseen. Pitkittyvistä oireista kärsivät henkilöt voivat hyötyä psykoanalyyttisestä psykoterapiasta tai traumaterapiasta, joissa päämääränä on oireita ylläpitävien tunnemuistojen ja mielikuvien ahdistavuuden vähentäminen.

Siinä hieman teoriatietoa. Mulla ilmenee siis muitakin dissosiaatiohäiriön muotoja, mutt tuo oli kuulemma selkein. Sillä selittyy mun viha omaa kehoa kohtaan ja voimakas tarve paeta, piiloutua tai olla paikoillaan tapahtui mitä tahansa, jähmettyminen. Ahistuksen tullessa päälle mulla tulee hartioihin, etenkin oikealle puolelle, sellanen pakottava tarve ravistaa olkia, ihan ku joku hipelöis mun hartioita ja mä yrittäisin väistää liikettä. Mun lihakset alkaa harteissa nykimään ja kädet puristuu nyrkkiin. Silloin mulla tulee eniten tarve ja helvetin suuri halu viiltää.  Yks terapeuteista sano, ett hälle jäi sellanen mielikuva, ett mun persoonalisuudessa on jotain vielä piilossa jota en vielä kykene tiedostamaan tai muistamaan. En kyllä ymmärrä yhtään mitä tuo tarkottaa ja nyt kyllä harmittaa kun en tullu kysyneeksi. Samainen mies sano myös, ett oli erittäin surullista kuulla kuinka suurta vihaa mä tunnen itteäni kohtaan ja kuinka huonona ja pahana mä itteäni piän. Samalla se myös kauhisteli sitä, ett vaikka mun sisällä on mitä ilmeisemmin kamalasti tuskaa ja pahaa oloa, niin ulospäin siitä ei näy mitään vaan mä täysin tyynen rauhallisena luettelen mielessä oleviva ajatuksia ja mielikuvia itestäni. Hän kuulemma näkee aivan toisenlaisen ihmisen ku miten mä näen itteni. Siinäpä kyllä sitten onkin yks ongelma, ett ku mä en tiiä millanen mä oon. Tiiän ett oon punapäinen ja sinisilmänen, mutt...niinh... Mä en jotenki nää itteeni, en tiiä millanen oon. Ja mun on mahoton kuvitella millasena ehkä muut mut näkee. Tai näkeekö ne myöskään muuta ku punaset hiukset. :/ Hankalaa.

Päätöstä mun ryhmää menosta ei vielä tullu, onneksi. Ennen ryhmiä on muodostettu kaks, yks vaikeasti häiriöisille joilla toimintakykyä ai paljoa oo ja sitt vähän lievemmin häiriöisille. Mutt tällä kertaa ryhmiä alkaakin vaan yks ja vielä ei oo tiedossa kumpi ryhmä alottaa. Mutt mulla on aikaa miettiä haluanko alottaa ryhmässä siihen asti kunnes allekirjotan sitoutumislomakkeen mikäli tuun valituksi. En nytt jaksa uhrata ryhmälle ajatustakaan tai miettiä pääsenkö vai en.  On jotanki han sama.