Oon miettiny itteeni ja kaikkea mitä pahaa oloon liittyykään. Mä en enää muista miltä tuntu voija hyvin. Helvetti mä haluan ne ajat takasin!! Mä haluan itteni takasin!! Haluan mun elämän takasin!! Oon täynnä vihaa koska tiiän ett elämänhalu vietiin multa pois enkä mä jaksa taistella saadakseni sen takas. Tiiän myös sen ettei kukaan voi tehä sitä mun puolesta, mun on ite haluttava parantua, ite taisteltava. Mutt mä en jaksa! En enää! Oon yhä vihanen siitäkin ett mä jäin yksin sillon ku apua anelin...sillon asiat olis voinu mennä parempaan, mutt ei enää. Enää mä en uskalla kertoa täysin mun tunteista ja peloista, en uskalla täysin luottaa. Mä en kykene antamaan anteeksi. Enkä mä halua myöskään pyytää anteeksi joka päivä mun oireilua ja sitä ku olin hankala. Enkä mä voi olettaa ihmisten antavan mulle jatkuvasti anteeksi ja hyväksyvän mun hankaluuden. Mä oon täynnä kaikkea pahaa. Viha on kasvanu raivoksi, tyhjyydeksi, halveksunnaksi.
Mä oon myös miettiny ett miten pojalle käy jos mä kuolen. Surullinen se varmasti on, reppana pieni. Mutt kuten mulle sanottiin kun raskaaksi tulin, "sä tuut pilaamaan viattoman lapsen elämän". Ja sitähän mä en halua ja kuka jaksaa uskoa mielisairaan äidin olevan lapselle hyväksi? Ei kukaan. Tietenkin mä haluaisin uskoa olevani äiti jolla on oikeus olla täällä, mutt... Hieno poikahan siitä on jo tulossa, kyllä mä uskon ett se pärjäis. Ja beijb...noh, sehän on näyttäny mulle jo pärjäävänsä ilman mua, joten mikäpä sen muuttais. Ja ite se on joskus sanonu ett sydänsuruista pääsee aina yli ja elämä jatkuu. Tässä tapauksessa vetoan sitt siihen. Ja oonhan mä yrittäny olla hyvä vaimo.
Jos mä olisin kuollu mä pitäisin silmällä poikani jokaista askelta, istuisin enkelinä sen vuoteen vierellä ja vartioisin sen unta. Jokainen tuulen henkäys joka saa teijän ihon kananlihalle, se olin mä. :) Ja kyllä, joka ikinen kerta kun teille tulee "ihan ku joku kattois jossain"-fiilis, se on totta. Se oon mä.
Voi rakas! <3
VastaaPoista<3
VastaaPoistaMä tiedän, missä sä olet. Mäkin olen ollut siellä. Mä en tiedä, millä mä saisin sut uskomaan, että on sen arvoista taistella pois sieltä. Kuten itsekin sanot, sun on itse tehtävä päätös ja itse taisteltava. Sulla on kuitenkin myös ihmisiä tukemassa sua. Uskalla luottaa siihen, että sut nähdään ja että sua kuullaan, jos sä puhut, terapiassa tai vaikka päivystysvastaanotolla.
Juuri nyt sä olet pimeässä. Siellä jossakin kuitenkin on ovi. Ovi ulos, päivänvaloon. Sun pitää löytää se ovi.
Jaksa etsiä! Muuta mä en osaa sanoa.
<3
Yhdyn Laikaan; en tiedä miten saisin sut uskomaan, että on sen kaiken arvoista taistella itsensä pois sieltä, missä olet nyt. Se on oikeasti mahdollista. Sulla on ihmisiä ympärillä, sulla on poika. Anna heidän mennä pois, jotka eivät ole sen arvoisia eivätkä pysty siihen. Pelasta itsesi, älä odota toisten tekevän sitä. Ja he, jotka eivät pysty auttamaan sua omassa prosessissasi, luovu heistä. Hae apua, kerro kaikki nämä ajatukset terapiassa ja muualla ammatitlaisten luona. Se on ensimmäinen askel sille tielle, että pääset pois tuolta, missä olet nyt.
VastaaPoistaOlethan puhunut suoraan terapeutille ja muille näistä ajatuksistasi? Koska sinulla on seuraavan kerran käynti terapiassa? Mitenkäs kuka hoitaa lääkityksiäsi, olisiko niihin aihetta tehostaa nyt jotenkin, että pääsisit pahimman yli? Auttaisiko sairausloma - en usko, että töiden teko naamari kasvoilla tekee nyt kovin hyvää?
Tee kaikkesi, että pääset pois tuolta. Sinä pystyt siihen. Sinulla on ihana poika, hänkin on syy taistella pois sieltä. Saati sitten sinä itse ja sinun tulevaisuutesi.
Mikähän apu olisi nyt kaikista tärkein, mitä lähtisit seuraavaksi hakemaan? <3
<3
VastaaPoistaOotte ihania kaikki <3
VastaaPoistaLaika, luin viestisi aamuyöllä kun en saanu painajaisilta nukuttua ja sun sanat ja myötätunto sai multa kyyneleet valuun. Tuntu niin hyvälle.
BonaFide, kysyit aika pahoja kysymyksiä... ja valitettavasti yksi vastaus on ei. En ole suoraan puhunut terapeutille mun oikeista fiiliksistä, jotenki on tuntunu et ollaan vasta niin alussa ja jonkinlainen tutustuminen on aluillaan niin en oo "osannu" avata suuta. Pitäis kai opetella sitäkin. :/