Kun väsymys vie mukanaan.

Nyt on kuudes työpäivä takana ja vihdoin alko peräti kahen päivän vapaat. Voin rehellisesti myöntää olevani helvetin väsyny. Jo pelkkä oleminen tuntuu raskaalta. Tajuan ettei tuo yltiöpäinen touhuaminen ja ittensä kiireisenä pitäminen ole kovinkaan kannattavaa. Mä kyllä tykkään puuhastella kaikkea, mutt kyllä mun pitäis ymmärtää ett just tällä hetkellä kun mun voimavarat on minimissä jo se ett mä käyn töissä vois riittää. Miks mä vaadin iteltäni niin paljon, aina ja kaikessa..?

Mulla olis ollu huomenna aika lääkärille näyttää kahta pientä pattia mun selässä jotka välillä on kipeitä. Ei niistä juuri haittaa oo, mutt lähinnä ärsyttää vaan ja olin menossa tiedusteleen ett josko ne vois poistaa jotenkin. Joutuin kuitenkin perumaan ajan sillä haluan pitää (tai ainakin yrittää) yhen päivän siten ettei mun tarvi tehä mitään tai oo pakko mennä johonki. En yksinkertaisesti jaksa. Beijb lähti yöjunalla käymään Tampereella kattomassa mummoaan joka on huonona ja oon siis keskenään pojan kans huomisen. Kai mä siksikin haluan yrittää ottaa rennosti jotta en tuottais enempää mielipahaa beijbelle, enkä kyllä halua sitä pojallekkaan. Toivottavasti ulkona olis hyvä ilma niin vois ulkoilla vaik koirien kans. Tai vaikka yksinki...tai jotain. Ainaki haluan levätä. Toivottavasti oon huomenna vielä samaa mieltä. Tiistaina ois taas terapia...