Mun koti ei oo täällä.

Kuinka särkyny voi ihmisen sydän ja mieli olla? Mun kyyneleet valuu lähes jatkuvasti ja alkaa olemaan jo aika hankalaa peitellä itkuani. Eilen autossa sain pariin otteeseen pyyhkiä poskiani ja illalla kotona telkkaria katellessa piti vaihtaa istumapaikka sohvalta kiikkutuoliin jotta itkuni ei näkyisi. Välillä täytyy olla muka touhukas ja hommailla kaikkea jotta saa piilotettua itkuun purskahtamisen. Mun on niin paha olla!


Musta tuntuu etten mä yksinkertasesti kuulu mihinkään, mun paikka ei oo yhtään missään. Enkä mä jaksa enää olla näin tuuliajolla...eksyn joka päivä yhä syvemmälle. Mä oon jumissa täällä pahassa pimeydessä. Mä haluan kuolla.