Helvetti mikä päivä! En tiiä johtuuko tämän päivän mieli painajaisista joita näin koko viime yön vai onko nyt jotain muuta joka tän pahan olon aiheuttaa. Yöllä oon heräilly pariin kertaan ja joka kerta nukahtaessa unet oli aina vaan kamalampia. Aamu meni kyllä ihan kohtalaisen hyvin, mutt kyllä mä tunsin ett joku painaa mun mieltä.
Istuin tutulla paikallani sohvan kulmassa, samassa missä nytkin. Yritin olla "normaali" ja pitää mielen kasassa. Kattelin netistä ohjelmia jotka oli jäänyn kattomatta ja samalla meikkailin. Noin tunti ennen vakauttamisryhmään lähtöä mä muistin etten ollu avannu edellisen kerran monisteita ja ajattelin ett luen ne paperit läpi. En päässy kovinkaan pitkälle lukemisessa kun aloin hukkua johonkin... Papereissa luki avun vastaanottamisesta, ja kuinka vaikea traumatisoituneen voi olla ottaa apua vastaan, pyytää apua tai edes luottaa kehenkään niin paljoa että uskaltaisi pyytää apua. Siinä mainittiin myös yksin pärjäämisestä ja kuinka traumatisoitunut syyllistää itseään jos ei jaksa ja usein tuntee suurta häpeää itsestään. Yhessä tehtävässä piti rastittaa sellaisista väittämistä ne jotka osui omalle kohalle. Mä rastitin kaikki. Lopulta mä en kyenny näkemään mitään muuta papereista kuin "yksin..." "pärjätä yksin..." "jaksaa yksin..." "jäädä yksin..." "jätetty yksin..." "yksin...yksin...yksin...".
Sitt pitikin jo lähtä ryhmään. Beijb lähti viemään mua autolla ja autoon istuessani kyyneleet alko valuun. En osannu kertoa mikä mulla oli, sanoin vain ett on vähän raskaampi päivä. Koko automatkan kyyneleet valu entistä enemmän enkä mä saanu niitä loppumaan. Itkin. Jälleen Beijb kysy ett mikä mulla on enkä mä taaskaan osannu kertoo muuta kuin yrittäväni vaan pysyä kasassa jotta pääsen ryhmään. Mä tunsin aivan mielettömän pahaa oloa jostain, olin kai surullinen...en tiiä. Ryhmässä kaikki meni hyvin, yllättävää kyllä, mutt taas kotiin palattua mieli on ollu sekava. Oon taas siivonnu ja pessy jopa keittiön maton jotta en joutuis pysähtymään... Mua itkettäis koko ajan jos vaan antaisin sille mahollisuuden. Mä en ymmärrä mikä mulla on! Illalla jäätyäni yksin mä pakotin itteni lähtemään jonnekkin. Musta tuntu ett mun täytyy saaha itteni pois kotoa, ihan kuin suojellakseni itteäni. Päätin lähteä pyörällä käymään läheisessä kauppakeskuksessa ja koko ajan mä mietin olemistani... Mä tunsin itteni äärimmäisen yksinäiseksi, lopen uupuneeksi ja seinän nousseen vastaan. Huomasin kuinka pitkän aikaa olin voinun jo paremmin mutt samalla huomasin kuinka paljon voimia se oli vieny. Ja nyt mä en jaksa mitään...
<3
VastaaPoista