Nyt, aina ja ikuisesti?

Pahin päivä todella pitkiin aikoihin. Mä oon niin täynnä vihaa ja raivoa itteäni kohtaan etten osaa olla. Mun tekee niin mieli viiltää, rangaista itteeni. Voi jumalauta ett mun tekee mieli... Musta tuntuu ett mun sisällä kiehuu! Mä haluaisin niin kovasti pois. En ymmärrä miten saatoin olla niin lapsellisen tyhmä ett sain itteni uskomaan kaiken muuttuvan hyväksi. Mua hävettää...

En tajua miten kykenin huijaamaan itteäni näin pahasti. Luulis jo ett tietäisin oman paikkani ja kykenemättömyyteni. Mutt ei. Tässä sitä taas ollaan. Voi helvettiiii... Yritän pitää itteni kiinni tässä koneessa ja kirjottaa jotta en kävelis keittiöön ja tarttuis puukkoon joka ihan kuin anelee mua ja houkuttelee kylmällä terällään En muista millon mun olis tehny yhtä paljon mieli viiltää ja nyt musta tuntuu sen todella pelastavan mut tältä pahalta ololta. Se auttais kestämään. Se muistuttais mua siitä kuinka hölmö ja naurettava mä oon ollu.

Miks tästä on tullu tällasta? Millon tää kituminen loppuu? Onko se mun päätettävissä? Jos mukään tai kukaan ei pysty mua auttaan/pelastamaan niin silloinhan asia on vaan ja ainoastaan mun päätettävissä, eikö? Mä tiiän, kuten varmaan säkin, ettei se oo kovin miellyttävä vaihtoehto. Me molemmat tiietään kuinka siinä silloin käy. Mutt onko mulla ihan oikiasti mitään muuta keinoa tai ratkaisua? Jotain sellasta ettei muhun sattuis joka päivä, viikosta toiseen, kuukaudesta seuraavaan...vuosien läpi...aina.