Eilen yritin kovasti, yritin olla reipas ja "normaali". Hyvin kai se menikin. Mutt nyt tunnen jo kuinka tää päivä tulee olemaan kaukana eilisestä...ahistaa, harmaa varjo seuraa mua. Eilinen oli mukava päivä, vietettiin se beijben kans Haaparannassa ja oli ihana päästä kotoa pois.
Yön mä näin painajaisia...mä tapoin itteni vihreään vyöhön,omaani. Kuulen vielki korvissani sen lukon "kilahduksen" kun se lukittautu. Unessa seurasin kuinka tyypit tappeli mun hautajaisissa kenellä oli kaunein kukkalaite arkun päälle ja sitt mä nousin hetkeksi kuolleista, vyö yhä kaulani ympärillä, ja huusin " ettekö te oo vaivautunu ees sen vertaa antaan aikaanne ett oisitte lukenu ohjeet mun hautajaisiin?! Mä en halunnu mitään suurta, vaan yksi punainen neilikka vain!! "
Mun sydän hakkaa...kädet hikoo...harhat ettii paikkojaan. On paha olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3