Milloin on tarpeeksi ja milloin sitä on liikaa?

Petyin omahoitajan tapaamiseen pahasti. Ja nyt sitten kuulen haukkumisia mun päässä siitä kuinka lapsellinen ja tyhmä olin kun uskalsin ees ajatella asioiden menevän kerrankin mun toivoman mukaan! Keräsin kaiken rohkeuden, avasin suuni ja sain kerrottua miltä musta tuntuu, kuinka ahistus tuntuu musertavan mut kokonaan ja kuinka musta tuntuu ettei nykyinen lääkitys oo sopiva/riittävä. Kerroin ett nykyaikana mä kahlaan pimeydessä ja joskus saatan päästä hetkeksi hyvälle puolelle ja ehkä nauraakkin, mutt se pimeys on nykyään mun "normivointi". Ennen voin ihan hyvin ja ajoittain romahdin alas pimeyteen hetkeksi. Nuo tunnetilat on siis vaihtaneet paikkaa. Selitin kaiken tuon. Ja hoitaja kysy, ett "Onko sulla tunne että pärjäät itsesi kanssa?"  Siihen vastasin "Hyvänä hetkenä joo, mutt huonoina en todellakaan pärjää". Kerroin kuinka sairas ja vihanen se toinen puoli musta on, se joka haluaa ottaa mut hengiltä. Hoitaja kyseli onko mulla kesälomasuunnitelmia, kerroin etten oo osannu tehä niitä. Kerroin etten halua ett joka päivä tulee yö. Inhoan yötä. Kerroin etten halua mennä nukkumaan koska sitten on nopiasti uus aamu, uus päivä läpi käytäväksi. Kerrin tuntevani suurta häpeää, vihaa ja tuskaa itestäni, itessäni. Mä todellakin puhuin ja elättelin toiveita...jostain. Hoitaja sano olevansa yhteydessä omalääkäriini lääkityksen ja tilanteeni suhteen ja soittavansa sitten mulle todennäköisesti maanataina kun ehtii lääkäriä tapaamaan. Noh, pian kotiin päästyä puhelin jo soi ja hoitaja sanoo " Ehdin nopeasti näkemään tohtoria ja hän näki tiedoistasi että sinulla on aiemmin mennyt Mirtazapiini, joten otetaan se takaisin käyttöön Cipralexin rinnalle ja jätetään Oxamin pois, sitä kun ei oo hyvä syödä kauan aikaa. Otetaan Mirtazapiinista annostus 7,5mg-15mg aluksi ja sitä voit sitten nostaa aina 30mg saakka. Mennään näillä nyt eteenpäin ja muista että päivystykseen heti jos vointi huononee". Kiitin ja suljin puhelimen. Menin sanattomaksi...pyörittelin mielessäni lausetta "...sitten jos vointi huononee...sitten jos vointi huononee...sitten jos vointi huononee..." Sitt tuli raivo!! Eikö se ollu yhtään kuunnellu mua?!!? Mitä kaikkea se kirjotteli sinne lehtiöönsä mun puhuessa sillä ei se ainakaan tuntunu kirjottaneen niistä mitä mä sanoin?! Piirtelikö se sinne jotain söpöjä pikku poneja kukkaniityllä vai lintusia kesätaivaalla?!!? Mikä mun vointi sitten nyt on ja on ollu jos nyt ei kuitenkaan ollu riittävän huono?!! Millon on tarpeeks huono vointi?!!?

 Mulla siis on menny tuo lääke ennenkin enkä olis sitä takasin halunnu suurimmaksi osaksi siksi ett se lisää ruokahalua helkutin paljon ja en kestä sitä jatkuvaa himoa syyä kaikkea, etenkin kun mulla on lihomisen pelko!! En olis siis jaksanu alkaa kamppaileen vielä ruokiakin vastaan! Mä ku ajattelen ett lääkkeiden pitäis helpottaa oloa eikä huonontaa... Lääkkeen pakkausselosteessa lukee myös : Jos olet masentunut, sinulla voi joskus olla ajatuksia vahingoittaa itseäsi tai tehdä itsemurha. Nämä voivat lisääntyä masennuslääkitystä aloitettaessa koska kaikkien näiden lääkkeiden tehon alkaminen kestää tavallisesti noin kaksi viikkoa mutta joskus myös pidempään. Jos sinulla on itsesi vahingoittamiseen tai itsemurhaan liittyviä ajatuksia koska tahansa, ota yhteys lääkäriin tai mene sairaalaan heti. Onneks mulla ei oo tuota itsetuhosuutta joten ei huolta.

Mä en jaksa uskoa, ett keinot joita on kokeiltu ennen ja yhä oon samassa paskassa, niin tuskin toimii tälläkään kerralla. Sama vaikutus ahistukseen ja masennukseen kuin fluoritableteilla. Paha puoli musta on tilanteeseen erittäin tyytyväinen sillä se ei halua mulle apua eikä usko paranemiseen. Sillä on hauskaa. Omahoitajani kysyi tapaamisessa ett miks mä en oo aiemmin ollu yhteydessä siihen tai lääkäriin ja ensimmäisenä mieleen tuli "voi vittu, sähän ite peruit jo yhen ajan", mutt sanoin ett hyvinä hetkinä olin kuvitellu kaiken olevan vaan joku ohimenevä vaihe, mutt huonoina hetkinä kerroin etten halua apua, siksi en päivystykseenkään ollu hakeutunu. Enkä tulisi hakeutumaan jatkossakaan. Mutt tämäkään tieto ei ilmeisesti hoitajaa/lääkäriä vakuuttanu mun "tarpeeks huonosta voinnista".