Itsekkyyttä vai jotain ihan muuta?

Koko päivä yhtä kaaosta. Tänään mun piti päästä pois, olin niin lähellä! Laukussa oli kaikki mitä tarvisin ja kaiken piti olla hoidossa. Lähin kotoa ja suuntasin askeleitani paikkaan jossa saisin olla rauhassa.Vähitellen ilta alko saapumaan.Sitten...sain viestin ett "äitini" on lähössä siskoni ja sen miehen kans mökkeileen joten poikani ei voi sinne jäädäkkään enää yökylään. Poika siis tulisi kotiin. Mielessä pyöri vain "ei ei ei eieeeeiiieieieie!!!!" Tajusin ett mun pitäis mennä kotiin, vielä ainakin yheksi yöksi. Tässä mä nyt sitten istun....pettyneenä. Keitin pari kuppia kahvia lämmikkeeksi sillä en ollu aamun jälkeen laittanu suuhuni yhtään mitään. Aamullakin join vaan kahvia. Nälkä mulla ei oo, ei tee yhtään mieli tunkea suuhun jotain. Mietin, ett jos saunan laittas lämpeneen...

Äsken löysin netistä mielenkiintosen ja erittäin hyvin kirjotetun artikkelin itsemurhista ja niiden itsekkyydestä. Tuon artikkelin oli kirjottanu psykoterapeutti Katie Hurley. Näin artikkelissa luki:
                      Psykoterapeutti Katie Hurley kertoo liikuttavassa kirjoituksessaan itsemurhasta ja siitä, miltä itsemurhan tehneiden läheisistä tuntuu kun he jäävät kaipaamaan läheistään. Hurleyn oma isä teki itsemurhan vuosia sitten. Hurley kertoo miettivänsä asiaa edelleen öisin. Hän kertoo pohtivansa, olisiko hän voinut pelastaa isänsä vastaamalla tämän puheluun. Olisiko hän voinut sanoa jotain, joka olisi pelastanut hänen isänsä, tai saanut tämän viivyttämään päätöstään kuolla, edes puolella päivällä.Vaikka Hurley kaipaa isäänsä edelleen, hän kieltäytyy ajattelemasta, että itsemurha olisi itsekäs ratkaisu.
"Itsemurha on päätös, jonka ihminen tekee tuntiessaan olonsa täysin epätoivoiseksi, eristäytyneeksi ja yksinäiseksi. Masennuksen musta aukko nielaisee ympäriltä aivan kaiken. Ihminen, joka tekee itsemurhan tuntee olevansa taakka kaikille läheisilleen. Hän kokee, ettei ole olemassa muuta ulospääsyä kuin kuolema. Tällaiset tunteet ovat ovat yleisiä kun ihminen on masentunut.
              Ihmiset, jotka sanovat, että itsemurhan tehneet ovat itsekkäitä, miettivät aina vain jäljelle jääneitä läheisiä. He sanovat, että on itsekästä jättää oma kumppani, perhe, ystävät ja lapset jälkeensä. Mutta se, mitä he eivät ymmärrä on se, että juuri nämä läheiset ovat syy siihen, miksi tämä ihminen on sinnitellyt niinkin pitkään kiinni elämässä. He ovat varmasti olleet viimeinen asia kuolleen mielessä ennen lopullista pimeyttä. Masennus kuitenkin murskaa sielun: ihminen todella tuntee, ettei ole olemassa minkäänlaista muuta keinoa selvitä, kuin lopettaa leikki kesken." 
                 "Ennen kuin on kokenut sen kaltaisen masennuksen, ennen kuin on tuijottanut siihen loputtomaan pimeyteen ja tyhjyyteen ei voi arvostella ihmistä, joka on tehnyt itsemurhan. Sinä et ehkä ymmärrä ratkaisua, sinä et ehkä hyväksy sitä, mutta sinulla ei ole lupaa arvostella ihmistä, joka on joutunut sen valinnan tekemään. Arvostelullasi et aiheuta muuta kuin haittaa."
Hurleyn mukaan isoin apu, jonka kukaan voi antaa masentuneelle on puhua asioita niiden oikeilla nimillä.
"Meidän tulee opetella puhumaan masennuksesta ja itsemurhasta yhtä helposti kuin sanomaan sanat "purukumi" tai "yksisarvinen". Jos tiedät, että ystäväsi on masentunut, älä jätä häntä yksin. Soita hänelle, vaikka tietäisit, että hän ei aina jaksa vastata. Mene käymään hänen luonaan, vaikka hän ei aina avaisi ovea. Halaa häntä. Silitä hänen kättään. Kuuntele häntä.
Halaa häntä. Aivan joka ikinen kerta. Yhdenkin ihmisen merkitys voi muuttaa jonkun elämän suunnan. Ole se ihminen."
Lähde: Huffington Post

 Tuo teksti oli lyhykäisyydestään huolimatta yksi parhaimmista artikkeleista mitä oon lukenu. Tuota lukiessa mun mieli varmaan nyökytteli ollessaan samaa mieltä ja tullessaan ymmärretyksi. Jos nyt mietitään itsemurhan itsekkyyttä niin noin se asia mielestäni menee kuten artikkelissa kirjotettiin, en vain oo löytää oikeita sanoja. Mulla ei enää oo tarvetta kokea mitään, nähä tai tuntea, mua ei tarvi kuunnella eikä pitää kädestä. En siis ite enää kaipaa mitään mitä viimesessä kappaleessa kirjotettiin, mä oon samaa mieltä tuosta itsekkyys-osasta. Mä siis todellakin oon miettiny myös läheisiäni (niitä harvoja joita on jälellä) ja just heijän takia yhä täällä oon. Just heijän vuoksi mä yritin parantua, hakeuduin terapiaan ja aloin työstämään menneisyyttäni, just heijän vuoksi mä oon yrittäny kamppailla. Tuo lause "masennus murskaa mielen" osui kuin nyrkki silmään. Noin se juuri on. Kumpa joku voisi ymmärtää sen. Mä myös mietin rakkaitani joka ikinen kerta kun itsemurhaa mietin ja uskon, ett tuun tekemään niin myös sillon kun suljen silmäni viimesen kerran. Te rakkaat ootte mun mielessä aina. Ja mä tuun aina olemaan kaikkialla, emmä teitä jätä.