Se on taas täällä, pelko. Mä en enää pysy yhtään perillä mun ajatuksista, kadotan itteni ihan kokonaan! Tää ulkopuolisena oleminen omassa elämässä tuntuu aika pahalta... Musta tuntuu etten mä sais olla täällä...ihan ku tekisin jotain väärää vaikka oon ihan omassa kotona ja makaan sohvan nurkassa. Hajanainen, se mä oon. Mun jutut menee hullummiksi päivä päivältä! Viime yönä olin unissani (?) noussut ylös ja istuskellut hiljaa sängyn laidalla. Beijb kerto Yö on tulossa ja mun kai pitäs saaha itteni rauhottuun sänkyä kohti, mitenköhän tuo onnistuu?! Koko makuuhuone saa mut tukehtumaan!
Koko elämä saa mut tukehtumaan.
Eihän mun oo pakko herätä aamulla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3