Vähän extremeä, luomua ja aurinkoa.

Oon ollu kamala, paha ja hirveä ihminen. Oireilen niin voimakkaasti, ett musta tuntuu kun nykyään mun elämä kuluis enemmän harhamaailmassa kuin nykyhetkessä. Tavallisia hetkiä on todella harvassa. Mietin, ett onko tää tunteiden kaaos, epätoivo ja tuskaisuus just sitä "oireiden voimistumista" mistä  mua varoteltiin terapian alkaessa vai onko mun sairaus jotenki edenny tai muuttanu muotoaan. Senhän mä oon jo huomannu ett mä oon jakautunu eri osiin ja mussa on (ainakin) kaks täysin eri persoonaa jotka toimii omina kokonaisuuksinaan, omina yksilöinään. Niiden kahden välillä pomppiminen on erittäin raskasta. Myös beijbelle....siis mun kans eläminen. Eihän se ees voi tietää kuka tyyppi milloinkin on kuvioissa.

Tänään monien ongelmien jälkeen sain haalattua itteni kaupungiin treffaamaan Kaimaa pitkästä aikaa. Kerran mä tapaamisen jo peruinki, mutt onneks Kaima ei antanu periksi ja niin mä sain itteni bussiin ja ihmisten ilmoille. Kierreltiin kauppoja ja tein pieniä ostoksia. Kaima vei mut sellaseen uuteen eko-/luomutuotekauppaan ja mä oisin halunnu sieltä vaikka mitä!! Mutt tällä kertaa ostin vain tuollasta rauhottavaa ja jännitystä lieventävää teetä. Ajattelin, ett jos alkais iltaisin juomaan kupposen tuollasta teetä, etenkin sillon jos tunnen olon/mielen huonoksi. En sitt tiiä onko noilla tuollasilla jutuilla merkitystä, mutt ainakin mä haluan uskoa niin. Ei niistä ainakaan huonommaksi muutu!

Käytiin kokeilemassa myös meille uus ruokapaikka, M6 Dining, jossa ruoka oli erittäin hyvää, mutt meijän istumapaikka tuotti pieniä ongelmia. Me päätettiin ruokailla ulkona ja sehän paikallisia lokkeja miellytti! Saatiin siis pientä haastetta ja extremeä arkeen! Siinä me koitettiin saaha laitettua sapuskaa suuhun ja välillä heittäydyttiin annosten suojaksi. Mutt me selvittiin ja mahat tuli täyteen.

Mentiin ostoskierroksen jälkeen hakeen jäätelöt kauppahallista ja istuttiin torin laidalle. Nyt ku mietin tilannetta näin jälkikäteen niin se tuntu aika jännältä, siis ett aurinko paisto ja merivesi liplatteli veneiden laitoja vasten, ihmiset oli kesäfiiliksissä ja ilosia, me istuttiin jäätelöä maistellen laiturilla ja....puhuttiin mun kuolemasta. Me puhuttiin kaikista käytännön asioista, hautajaisista ja kuolintavasta. Tuntu helkutin hyvälle, ei tarvinnu peitellä tai salailla, ei kaunistella mun maailmaa tai tunteita ja ajatuksia. Me puhuttiin suoraan siitä mikä mun tilanne oikiasti on. Nyt mun olo on jotenki kevyempi...ja musta tuntuu ett ulkona paistava aurinko on ihan kiva juttu. Kuulostaapa hölmöltä...

Eilen illalla mä mietin lisää tuota itsemurhan itsekkyyttä ja yhtäkkiä mulle tuli ajatus, ett ku mulla on lompakossa elintenluovutuskortti ja oon siis antanu suostumuksen siihen ett kuolemani jälkeen mun osia saa antaa niitä tarvitseville, niin voidaanko niitä käyttää jos/kun oon tappanu itteni? Jos voijaan, niin silloinhan itsemurha mun tapauksessa ei ainakaan olis itsekäs teko! :D  Nyt tuli mieleen ett haluaakohan joku mun mielen tai jonkun osan siitä?!?? :D Olinpa taas hauska!!

Huoh, mitähän muuta... Toivotaan ainakin ett tää hyvä tunne säilyis ees tän illan ja en heti vaipuis takas paskaan pimeyteen. Kumpa vaan osaisin nauttia tästä, just tästä hetkestä ja tästä tunteesta.