Ei mee hyvin. Inhottava kirjottaa aina näitä valituspostauksia, mutt muunlaista materiaalia mun elämästä ei saa. Ei ainakaan nyt.
Sisko kävi toissapäivänä kylässä sen verran ett toi niiden vara-avaimen mulle siks aikaa kun lähtevät ukkonsa kans ulkomaille ja jos kummityttöni hukkaa sillä välin oman avaimensa tai jotain. Samalla se kerto ett ne oli torstaina kyläilleet mun tädin luona jossa oli ollu myös isäni sekä muita sukulaisia Ruotsin puolelta. Pienimuotonen sukutapaaminen siis...mutt mulle asiasta oltiin kai unohettu kertoa.
Tällä hetkellä oon surullinen siitä ettei mulla oo sellasta "omaa paikkaa". Musta tuntuu etten mä ihan oikiasti kuulu mihinkään enkä kenellekkään. Mä oon ulkopuolinen. Eilen illalla jälleen itkin. Kaikki tuntuu niin turhalta. Miks mä rääkkään ja kidutan itteeni...
Sulla on paikka mun elämässä, jos yhtään lohduttaa... <3
VastaaPoistaLohduttaa, ja ilolla otan tuon paikan vastaan. <3 kiitos.
PoistaSä rääkkäät ja kidutat itteäs koska oot oppinu siinä tosi hyväks! Ja todennäkösesti et tietyissä asioissa osaa muuta. Mut se on hyvä uutinen, sillä jos kerran oot oppinu jotain, voit oppia jotain uutta sen tilalle! :)
VastaaPoistaPelkäätkö että oot arvoton?
Musta todellakin tuntuu siltä ett oon arvoton :( ja kyllä, oon mestari itteni kiduttamisessa!
Poista