Voiko mua olla kaks?

Mulla oli töissä tänään pomon pitämä kehityskeskustelu ja sen loppupuolella mä törmäsin erääseen mielenkiintoseen piirteeseen itessäni, tai siis mun mielessä. Nyt sitten mietinkin ett voiko asia todellakin olla niin kuten huomasin. Eli, voiko ihminen, tai ihmisen mieli jakaantua niin totaalisen kahtia ett ne on täysin kaksi eri tyyppiä? Olipa selkeästi selitetty ja kysytty!! Tarkotan siis, ett siinä mä 1,5 tuntia keskustelin erittäin asiallisesti pomon kanssa menneen kauden työkuvioista, omista vahvuus- ja kehittämisalueista, nykypäivän terveysalan haasteellisuudesta sekä tulevaisuuden mahollisista ongelmakohdista ja tein tuon kaiken varmuudella ja itteeni luottaen. Tiesin mistä puhuin. Kerroin jopa salaisen haaveenikin pomolle, kouluttautua pidemmälle. Sain pomolta siunauksen opiskeluihin, hän jopa kannusti ja sano mulla olevan loistavat valmiudet jatkaa opintoja. Tuntu hyvälle, etenkin kun tämä nykyinen pomo vaatii hyvää työjälkeä.

Se mikä mua mietityttää en se, ett samassa kehossa tuon äskeisen "varman hoitajan" kans asuu se itsetuhoinen ja rikkinäinen traumapeikko joka ei huomista päivää uskalla ajatellakkaan eikä kykene näkemään itessään yhtään mitään hyvää tai arvokasta. Onko tuo siis mahollista, voiko noin olla?! Onko mulla kaks noin erillaista persoonallisuutta, kaks eri minuutta? Nyt en siis puhu noista pienistä osasista jotka mun kans elelee, vaan enemmänkin niin ett mua on kaks joiden tekemisiä nuo osaset määrittelee. Oon nyt vähän sekasin...en ymmärrä.

Muuten on ollu pari ihan ok päivää ja yritän saaha nautittua näitä hetkistä ja kerätä voimia. Tiiän ett paha olo on jossain nurkan takana, mutt en halua ajatella sitä. Kärsin siitä sitten kun on sen aika.

Poika on pappalassa yökyläilemässä ja mä ajattelin uhrata illan uppoutumalla leffaan joka vähän aika sitten keräs huomiota puoleensa niin hyvässä kuin pahassa. Oon lukenu aiheesta kirjat ja nyt on leffan aika. Kyseessä on siis Fifty Shades of Grey. Odotan innolla vaikkakin oon kuullu ettei leffa yllä lähimaillakaan niihin tunteisiin minkä kirjat saa aikaan. Siitä huolimatta...mä odotan. :)