Eilen oli taas vakauttamisryhmä ja tänään terapia. Oon huomannu ettei multa onnistu blogin kirjottaminen niiltä päiviltä jolloin on ollut tuon ryhmän kokoontuminen. Se jotenki tyhjentää mut hetkeksi niin ett mun on saatava hetki miettiä asioita ite yksinäni ennen ku edes kunnolla tajuan mitä käytiin läpi ja mitä päivän aikana on tapahtunu. Tänään terapiassa puhuttiin mun havainnoista joita tein itestäni...
Terapiassa puhuttiin tuosta "sammumisesta" ja terapeutti sano, ett sen mielestä mä alan vähitellen opettelemaan antaa itelleni luvan olla väsyny, mutta se näin alussa tulee voimakkaasti esille koska mun mieli ei vielä osaa säädellä sitä. Ja on hyvä merkki ett voin ryhmässä olla myös hiljanen ja "heikko", sehän osottaa sen ett mulla on turvallinen olo ryhmässä. Jotenki noin se meni...
Terapeutti anto mulle kotitehtäväksi kotiin opetella ajattelemaan koti sellasena turvapaikkana jossa mun ei tarvi vetää mitään roolia tai esittää mitään, ett siellä mulla on lupa kytkeytyä pois päältä jos mun mieli sitä kaipaa tai lupa levätä, itkeä tai ihan mitä vaan. Siinä on opettelemista, etenkin ku oon oppinu kodin olevan se kaikista pahin paikka. Terapiassa se tuntu ihan realistiselta tavotteelta, mutt nyt mä oon jo vähän epäileväinen. Terapeutti myös toivois, ett sen luona mä voisin myös olla ihan täysin oma itteni ilman mitään hyvää käytöstä tai pelkoa olevani huono/hankala asiakas. Hän haluaa oppia tuntemaan kuka mä oon ihan oikiasti ja toivoo, ett jonain päivänä mä uskaltaisin raaputtaa mua suojaavaan jäähuurteeseen pienen aukon josta aidosta Jokusesta vois näkyä häivähys. Siinä vaiheessa mä nauroin. Terapeutti kyllä lisäs siihen, ett ymmärtää siihen menevän kauan sillä suojamuuri on rakentunu mun ympärille jo lapsena ja vuosien saatossa se on vaan kasvanu, vahvistunu ja voimistunu. Kuiskasin hiljaa, ett "ehkä jonain päivänä...en tiiä."
Terapeuttisi kuulosaa ammattitaitoiselta ja viisaalta. Hän sanoo niitä oikeita sanoja, jotta luottamussuhde teidän välille voi rakentua ja varmasti rakentuukin. Sen näkee ja kuulee sinusta jo, kun uskallat käydä avoimesti tuonkaltaisia keskusteluja hänen kanssaan. Askel kerrallaan, askel kerrallaan. Hienoa!
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! :) terapeutti on todella lämmin ihminen ja on varmasti kokenut ja ammattitaitonen tyyppi. Parasta on ettei se hoputa mua eikä pakota mihinkään.
Poista