Hajosin taas pieniksi palasiksi. Silmät punaset, kipiät ja itkusta turvonneet. Päivä päivältä mä tunnen olemiseni täällä epätoivosemmaksi, mä en vaan kykene uskomaan ett selviäisin. En pysty siihen. Oon nähny kuinka satutan muita ihan pelkällä olemisella...enkä mä halua satuttaa ketään. En mä halua loukata. Antakaa anteeksi.
Soitin tänään äitille ja pyysin sitä ottamaan pojan yökylään, itkin ja sanoin etten tiiä mitä teen itteni kans ja etten voi hyvin. Se otti pojan ilomielin. Päivällä mä puntaroin edelleen niitä kahta vaihtoehtoa mitä tekisin...tunsin jälleen olevani umpikujassa.
Voi hani! <3 Jos sua ei ois, ni ois ihan paskaa...
VastaaPoistaTäällä mä yhä vaikutan ja kai mun kuuluis olla siitä ilonen. Ehkä jonain päivänä tulee sekin hetki jolloin kykenen oleen rauhassa onnellinen. Oot tärkeä <3
PoistaTosi heikossa hapessa täälläkin. Kuten ehkä huomasit tänään ;). Mulla tuli syyllinen olo siitä, että niin sekoilin ryhmässä. Tai sillä tavalla hiljaisesti sekoilen olemalla ihan jähmeä.
VastaaPoistaMulle merkitsee tosi paljon, kun joka viikko istut vieressäni <3.
Heh, elä ajattele mitään tuollasta ett oisit syyllinen johonki! Musta taas tuntuu "hyvältä" ku uskallat hajoilla mun vieressä ja mähän olin heti sulle peittoa ettimässä kun pöydän alle olit vajoamassa. Ollaan me ihmeellisiä sankareita!
PoistaSiitä tuli huono omatunto, että kuinkahan säikytin muun porukan ihme häröilylläni. Aamulla päätin, että ensi kerralla olen ektsra reippaana - mutta sellaista päätöstä ei kyllä oikeasti varmasti kannata tehdä.
VastaaPoistaLämpöisiä ajatuksia sinulle, koulukaverini :) <3
Ei musta sulla oo mitään syytä potea huonoa mieltä yhtään mistään ja mun mielestä se vaan osotti kaikille että ryhmässä kaikki on turvassa ja kaikki tunteet on sallittuja eikä kenellekkään satu mitään. Ja uskon vakaasti ett jokainen on varmasti ainakin omalla kohallaan tavannu jonkin asteista hajoilua. Lämpimäisiä takaisin ja peitto päälle <3
Poista