Shhh...nukahda hulluuteen.

Mieli yhä hajanaisena oon käpertyneenä sohvan kulmaan. Keitin iltakahvit ja aukasin koneen. Mun on pakko saaha purettua ulos nämä sisällä myllertävät tunteet. Mä en pysy millään kasassa, mun kehon rajat on häilyviä ja epäselviä. Musta tuntuu just sellaselta kuin jos yrittää maalata vesiväreillä mutt pensseli on liian märkä ja ylimääränen vesi sotkee ja levittää kaiken. Siltä musta tuntuu.

Oon miettiny paljon kaikkea mitä mussa tapahtuu ja se mitä oon saanu selville on se, ett sekoamisenpelko on tosi voimakas. Varmaan voimakkain mitä ikinä! Pelkään, ett entä jos mä en pysty hallitteen itteäni ja omaa mieltä, entä jos mä alan käyttäytyyn kuten miltä musta tuntuu. Entä jos musta tulee...sellanen joka suletaan laitokseen viimeisimpään huoneeseen lukkojen taakse, laitetaan pakkopaitaan (ne ei taijja enää olla käytössä, mutt onhan lepositeet) ja kukaan ei uskalla käyä mua kattomassa. Kaikkia uusia tyyppejä varotellaan musta ja kehotetaan pysymään kaukana. Mun huoneen ovessa olis vaan pieni luukku josta hoitajat välillä käy kurkkimassa.

Toinen asia on,  jonka oon varmaan todennu aiemminki, ett mä pelkään yötä. Pelkään nukahtaa, mutt samalla pelkään olla viimesenä valveilla, sillä paha iskee just sillon kun kaikki muut nukkuu ja mun mieli on hajoamassa. Nukkuessa painajaiset seuraa toisiaan ja unet on verisiä ja aina pakenen jotain. Herätessä menee sitten aikaa siihen ett saan rauhoteltua itteni ja todettua olevani hengissä, omassa sängyssä. Sen jälkeen täytyy kyllä sitten alkaa miettiin ett onko kotona joku joka ei siellä sais olla, uhkaako mua joku ja täytyykö pelätä, uskallanko liikkua. Se on raastavaa!

Miks mä pelkään kaikkea?!? Miks helvetissä?!? Mikä mut voi pelastaa?!?

 Huomasin yks päivä etten mä oo juurikaan kirjottanu niistä mun "markkina-ajoista". Mistähän tuokin ilmaus tuli mieleen ?!? Koen kuitenkin tärkeenä saaha jotain näkyvää dokumenttia asiasta, en halua kokonaan vaieta vaikka en siitä voikaan mennä uutisiin omilla kasvoilla huuteleen. Oon miettiny ett...jos mä vaikka jonain päivänä nukkusin pois, niin mähän veisin salaisuuden hautaan ja asia unohtuis. Emmä kyllä tiiä miten se asiaa muuttaa jos/kun tapahtumat on kirjotettuna blogiini. Mutt jotenki se vaan tuntuu oikeelta, niin mun on tehtävä. Joten lähiakoina sellasia juttuja on tulossa.

Ai niin, väliin vähän mukavempia juttuja. Pojan turnaus meni loistavasti, toinen peli päätty reiluun voittoon ja toisesta tuli tasapeli. Poika tempas 6 maalia tämän päivän aikana. On se loistokaveri, hittolainen. <3 Nyt poika valmistautuu yökyläilyyn parhaan kaverinsa luo.

No niin, se siitä ja palataan takas pimeyteen. Tämä päivä on ollu mun viimenen lomapäivä ja huomenna olis paluu töihin, iltavuoroon. Ei vois vähempää kiinnostaa just nyt, mutt saanpahan välillä muutakin ajateltavaa kuin oma hajoaminen ja sekopäisyys.

Kohta on taas eessä uus yö ja uudet painajaiset. Ahistaa...enkä ees halua mennä makuuhuoneeseen. Siellä tukehtuu. On kamala maata paikoillaan silmät täysin avoinna vaikka et oo kunnolla hereillä. On kamalaa maata paikoillaan ja oottaa ajan kulumista. On kamalaa pelätä olemista.