Asiat ei siis oo muuttunu miksikään, yhä yhtä kuolemanhalunen ja yhä yhtä väsyny tähän kaikkeen. Tein kuitenkin päätöksen ja sanoin sen ääneenkin kun jälleen "keskusteltiin" asioista...Tästä eteenpäin tulee näkymään vain se ilonen ja aina niin ihana Jokunen. Ei enää kiukutteluita ja kyyneleitä, ei huutoja eikä huomionkerjäämistä. Ei enää pelkoja, painajaisia, ei piiloutumisia ja karkumatkoja. Ei mitään sellasta. Muhun ei satu enää, mun sisällä ei oo tuskaa eikä tulipalo roihua mun mielessä. Mä pärjään kyllä! Ja hei, mullahan on kaikki hyvin jos/kun mä hymyilen. Eiks nii?!!? :D Tästä eteenpäin mä voin hyvin.
Siihen asti kunnes katoan.
Älä rakas katoa! Älä esitä mitään muuta kuin olet. Jos olet surullinen, niin olet surullinen, ja sinulla on siihen lupa, oli syy mikä hyvänsä. Esittäminen satuttaa sekä sua itseäsi että sun läheisiäsi pitkällä aikavälillä paljon enemmän kuin se, että ilmaiset tunteesi.
VastaaPoistaSä olet sitä paitsi sellaisessa tilanteessa, jossa on oikeutettua ajatella ensisijaisesti vain itseäsi.
Kiitos ihana <3 mä yritin ensimmäistä kertaa elämäni aikana ajatella ett mulla ois oikeus levätä, oikeus näyttää tunteeni ja oikeus opetella elämään. Mutt kaikki tuo satutti läheisiä ihmisiä, sai ne huolestumaan ja väsytin kaikki. Ja sitähän mä en halua. Näyttelemällä ja kestohymyllä en satuta muita ku itteäni. En enää jaksa kuulla olevani hankala, kamala, epäluulonen, vihanen jne. Ymmärrän kuitenkin sun pointin ja sanas tuntu hyvältä. :)
Poista