Olipa kerran tyttö joka uskoi menninkäisiin ja halusi prinsessaksi. Maksuksi häneltä vietiin lapsuus. Hänet rikottiin, myytiin, revittiin ja liattiin. Elämänkumppaniksi sai traumaperäisen stressihäiriön, dissosiaatiohäiriön sekä masennuksen.Tarinalla ei ole vielä ollut onnellista loppua; hän on yhä rikki, mutta elossa.Nyt hän haluaa kertoa tarinansa siitä mitä tapahtui just sun selkäs takana. "Tästä mä kirjotan"-osion kautta pääset häntä vähän lähemmäs.
shh....
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Tulessa.
Tää tunne tuli taas, voimakkaampana ku kuukausiin. Voimakkaampana ku yli vuoteen. Mun sisällä riehuu tulipalo, kädet on ku tulilieskat joita en voi pysäyttää. Ne ei sammu, ne roihuaa. Mun rinnassa painaa, se on ihan musta kivusta ja pelosta. En saa henkee. Mä tärisen. Mun rintakehä alkaa jäätyyn, sydän hakkaa kiihtyvällä tahilla. Se lyö ja lyö. Välillä jättää lyöntejä välistä, rinta kouristelee, värisee. Mun on kylmä. Pelkään niin etten voi olla. En halua jäähä tähän, haluan karkuun. Mun on paha hengittää. Haluan piiloon. Pelottaa. Tulipalo mun sisällä roihuaa, se ei anna mun rauhottua, en osaa ajatella. Mun on paha olla. En halua tuntee tätä enää. Tärisen. En osaa olla. Mua pelottaa niin saatanasti. Haluan pois. Voi jumalauta mun on paha olla. Mun on pakko päästä pois. En halua olla täällä. En kestä tätä tunnetta joka riehuu mun sisällä. Se syö mut kokonaan. Sydän on jäässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3