shh....

shh....

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

PELLEilyä hieman lisää.

Muut nukkuu. Mä valvon kuten niin monena yönä viime aikoina. En halua laittaa silmiä kiinni, en halua laittaa päätä tyynyyn. En halua maata aloillaan. En halua olla.
                           
Siirryin yksin makuuhuoneeseen puuhailemaan omiani ja kenties nukkumaan beijben jäädessä olkkarin levitettävälle sohvalle. Ollaan nukuttu siellä jonkun aikaa monestakin syystä, mutt mulla on usein siellä parempi olla ja hengittää ku makkarissa. Nyt kuitenkin halusin makuuhuoneeseen sillä en voinu jäähä toisen viereen makaan pahassa olossani ja seurata kuin rauhallisin mielin toinen paino pään tyynyyn ja kiskas peiton päälleen. Saatana ku mäki haluan tehä niin!! Sanoin ett mä taijan siirtyä makuuhuoneeseen ja kerroin myös syyn...siihen beijb sitten sanoi "pitäskö mun nyt tuntee huonoo omaatuntoa siitä ku nukun?" Siis voi helvetti!!!EIKÖ SE YMMÄRRÄ MUA OLLENKAAN!! Beijb on käyny säännöllisesti lukemassa mun blogia ja oli myös lukennu tän päiväset tekstitkin. Niistä ei kuitenkaan puhuttu sanallakaan...ei mitään. Sanoin (korotetulla äänellä) siirtyessäni toiseen huoneeseen ett mua ärsyttää se, ett se on käyny lukemassa kuin paha olo mulla on, mutt siitä huolimatta kaikki miten se kykenee mua auttaan on alkamalla nukkuun!!! Ja ei, mä en vaadi (en kai, toivottavasti) mielestäni liikoja...haluaisin kai vaan ett toinen näyttäis oikiasti olevansa mun tukena...että mä oisin jonku arvonen. Tietenki mä haluan ett toinen sais nukuttua, mutt...oisko se voinu antaa mulle sitä ennen ees pienen...hetken. Alkaa oleen jo epätoivosta tää mun räpistely. Oon ku pieni lintu joka opettelee lentämään mutt siivet ei kanna...
          
 Mä laitoin blogiin estot ettei beijb pääse blogia lukemaan, vain blogien kirjottajat. Tiiiän käyttäytyväni lapsellisesti, mutt ei mun arat ja sisimmät tunteet/ajatukset oo mitään vapaata riistaa. Oon niin vihanen!!!

1 kommentti:

  1. Tunteesi ovat todella ymmärrettäviä ja oikeutettuja.
    Beijben oikeasti pitäisi ymmärtää enemmän, se on minun näkökantani ja mielipiteeni, ollut jo pitkään blogiasi lukiessani ja erityisesti nyt voin sanoa sen ääneen, kun siitä itsekin kirjoitit.

    Kun toinen ymmärtää, hän tukee ja auttaa, ei päästä sormien läpi toisen pahaa oloa vaikka sitä ei itse sanallistaisi, vaan tarttuu, vaikka sitten lypsää sen siitä toisesta irti.

    Ikävä kyllä en näe tällaista tapahtuvan teillä, ja olen siitä todella pahoillani.

    Voimia. <3

    VastaaPoista

Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3