Parin päivän aikana oon havainnu itestäni erään asian; mun viha tiettyjä ihmisiä kohtaan alkaa näkymään selvemmin ku ennen. Kerronpa hitusen lisää... Eli esimerkkinä tällanen, ett ku meijän toinen koira on nyt ollu tosi huonossa kunnossa niin mun sisko oli eilen parin tunnin ajan vahtimassa koiria sillä välin ku mä lähin iltavuoroon ja beijb kotiutuis omasta työstään. Mun ollessa töissä oli äitini mennyt myös meille ja jäi vahtimaan koiria siksi aikaa kun beijb käytti poikaa treeneissä. Tullessani iltavuorosta kotiin sain kuulla asiasta, siis ett mun äiti oli ollut meillä. Mua alko vituttaan aivan tajuttomasti ja ärsyttään! (en tajunnu miks sillä avuksihan se oli vaan halunnu olla) Mutt sitt vedin herneen nenään oikeen kunnolla ku keittiöön mennessä näin ett tiskit oli hävinny! Kysyin beijbeltä ett oliko se tiskannu ja kun sano ettei ollu, niin mun raivo kasvo huippuunsa! Mä olin niin vihanen siitä ett joku tulee mun tietämättä mun kotiin (vaikkakin se on vaan oma äiti) ja sitt menee vielä mun reviirille, tiskaa mun keittiössä ja laittaa tavarat väärille paikoille!! Mulla kun on tarkka järjestys jopa sillemiten päin kahvikupit kuulluu olla niin äitin säheltäminen oli hirveetä!! Tiiän ett kuulostan kiittämättömältä paskiaiselta, mutt en voi mitään. Mä en vaan tykkää ett joku tulee LUVATTA mun reviirille.
Toinen asia on se, ett äiti soitti äsken ja tarjos yökyläpaikkaa pojalle ett me saatas nukuttua pitempään ku ei tarvis herätellä poikaa kouluun. Ei tartuttu tarjoukseen, siksikin koska koira täytyy viiä aamulla takas lääkäriin jatkamaan hoitoja joten joudutaan kuitenki heräämään. Mutt samalla mua alko taas vituttaan ja aloin miettiin, ett miks helvetissä sen täytyy koko ajan häslätä ja puuttua joka asiaan ja eikö se muista ett meijän piti edetä pienin askelin ja etten mä todellakaan heti mee lupaamaan mitään lämpimiä äiti-tytär-välejä. Mua ärsyttää ett se ajattelee pojan olevan haittona kotona, sillä se ehottaa aina yökyläilyä jos joku on esim. kipee tai ihan mitä vaan.
Mulla taitaa olla nyt jotenkin ylikorostunu oma reviiri tai haluan räpistellä irti huonoista ihmisistä, vaikkakin ne haluaa parantaa välit ja korjata menneet. Välillä tuntuu ett haluan huutaa niille "ETTEKÖ TE NÄÄ ETTEN MÄ TARVI TEITÄ?!" Tai sitt tää kaikki tuntuu niin tympeeltä siksi ett asiat etenee liian nopeeta, niiden ehdoilla tai musta tuntuu etten mä voi kontrolloida niiden puuttumista mun elämään. Äh, vaikeeta.
Kuulostaa hyvin tutulta tuo äitisuhteen rajaamisen tarve ja oman reviirin tarve. Myöskin tuo, että tekisi mieli huutaa, että ettekö näe etten enää tarvitse teitä!! (vaikka syvällä sisimmässä se pieni tyttö kaipaisi heitä enemmän kuin mitään muuta, mutta kun se pieni tyttö ei ole koskaan heitä saanut tarvitsemallaan tavalla eikä tule aikuinenkaan saamaan, niin pitää vihan keinoin saada heidät ulos päästään ja mielellään myös ulos elämästään).
VastaaPoistaOlen pahoillani koiranne huonovointisuuden puolesta. Onko vakavaakin? Millaisia hoitoja koiralle tehdään?
Kiitos paljon! Tuli kyyneleet silmiin, niin täyttä totta oli tuo kuvaukses. Sattuu niin helvetisti. :'(
VastaaPoistaKoiralla todettiin haimatulehus. Eilen Natuselta otettin kaikki maholliset kokeet ja eilis illan oli nestetipassa. Yöksi pääsi kotiin mutt aamulla piti mennä takas jatkaan nesteytystä. Yö meni ihan hyvin,Natunen jopa käveli ja kävi ittekseen juomassa. Jätin iteltäni yölääkkeen ottamatta jotta en varmasti nuku ett voin Natusta pitää silmällä. Nesteytys ja antibiootti-injektiot on hoitona nyt aluksi. Jos tästä selviää niin tulevaisuudessa ruokavalion täytyy olla täysin rasvaton.
Niinhän se sattuu. Tiedän tunteen. <3
PoistaHmm, haimatulehdus? Miten Natunen oireili? Turrellani on jo ikää 16,5 vuotta, ja en tiedä mikä johtuu iästä ja mikä mistäkin. Jossain vaiheessa oksenteli sellaista sappinestettä pihalle, mikä varmaan johtui tyhjästä mahasta. Toisaalta ystäväni epäili josko voisi olla haimatulehdusta.
Nyt kun itselläni epäillään mahdollisia haimasairauksia, tuntuu "huvittavalta" jos meillä molemmilla olisi sama sairaus. Olemmehan muutenkin niiiin yhteenkasvaneet. En kuitenkaan usko turren suhteen haimatulehdukseen, koska olen kuullut, että se vetää ihan voimattomaksi, ja turre taas iästään huolimatta on virkeä, syö, tykkää ulkoilla, juoksee kotona aivan innoissaan (vaikka on jo ihan umpisokea ja siksi törmäilee + on nenäontelon syöpä). Sissi se on kuten omistajansakin. :')
Natunen ei oo kuin vasta 5-vuotias ja lääkäri sano, ett haimatulehus saattaa tulla ihan mille koiralle vaan iästä riippumatta. Natunen alko oksentelemaan ja vähän myöhemmin myös ripuloi. Mikään ei pysyny sisällä. Ulkonakin kävely alko hidastumaan ja vähitellen ei jaksanu ees nousta. Pissalle mentäessä se piti kantaa ulos. Natunen myös maiskutteli
VastaaPoistasuulla ja läähätti aina hereillä ollessa. Natusen maha oli aivan pinkeä ja kuin täyteen puhallettu, ja koskettaessa kipeä. Vointi tosiaan romahti ihan pohjalukemiin ja tuo kaikki tapahtu 2-3 päivän sisällä. Röntgenkuvatkin Natusesta otettiin ja niissä näkyi, ett esim. paksusuoli oli aivan väärällä paikalla pienessä sykkyrässä ja toistapuolta keuhkoistaa ei kuvissa näkyny. :/ Nyt töistä kotiin tullessa oli ihana ylläri ku Natunen tepaasteli pienin askelin vastaan häntä heiluen! :) Pientä toipumista on siis havaittavissa. Natunen vietti tipassa tämän päivän ja sai myös jotain ravintoliuosta. Huomenna aamulla menee vielä takasin lääkäriin ja nesteytetään vielä huominen päivä jos tarve vaatii, jos ei, niin sitt resepti käteen ja apteekkiin ja alotetaan kotihoito. :) Se on kyllä tosi jännää kuin karvakaverista voi saaha tosi tärkeän vierellä kulkijan. <3 pietään me yhtä hyvä huoli koirista ku ne pitää meistä. :)