Sori, ohi meni!

Hyvää Syntymäpäivää minä! Aamulla herättyäni sain rasian Wiener nougatteja, uih! Herkuttelen ne joku heikko hetki ittekseni. Sitt vähän ajan päästä poika heräs ja se oli pelireissulta reppana omilla rahoillaan ostanu Fazerin mansikkasuklaalevyn. Uih ja uih! Ja jos jollekin on jääny epäselväksi niin mähän rakastan suklaata, kaikessa sen muodoissa. Äiti piipahti lauantai-iltana (ei hajuakaan miks) ja kysy, ett keitänkö mä maanantaina synttärin kunniaksi kahvit ja mähä tyydyin vaan ärähtään "ei täällä mitään kahveja keitellä". Ei ollu fiiliksiä alkaa kestitseen ketään ja tekeen synttärkikakkuja... Beijb oli sitt lähteny sen kans samaa matkaa kauppaan ja siellä äiti oli sanonu beijbelle, ett "tulkaa maanantai-iltana seiskan jälkeen käymään kahvilla". Ku mä kuulin beijbeltä tuon, mä sain taas pienet hepulit. Ihan ku mut pakotettas leikkiin jotai...jos mä oisin halunnu syyä kakkukahvit mä olisin tehny kakun ja keittäny kahvit. Mutt ku en oo! Ja mä en ymmärrä, ett miks sillä on  nyt kamala paniikki juhia jotain mitä se ei ennen oo suuressa arvossa pitäny. Eihän ollu mitään järkee juhlia synttäreitä ku ne on niin lähellä joulua, eikä synttärilahjaa tarvi antaa kun sen voi yhistää joululahjaan joka avataan vasta jouluna.

Mutt se siitä aiheesta. Just ny mä vaan haluaisin olla rauhassa ja koittaa saaha kerättyä joulumielen rippeet jostain. Vaikka tunnelmat ei mitkään ratkiriemukkaat ookkaan, niin mä kuitenki haluan antaa mukavan joulun pojalle ja viettää mahollisimman paljon aikaa yhessä, oman pienen perheen kesken. Tänään illalla (sitten kun ollaan käyty juomassa ne hiivatin kahvit) tarkotus on koristella kuusi, juua glögiä ja syyä pipareita (hyi, en syö). Jospa se joulun tunnelma alkais sieltä jostain piilosta sitten kaivautua. Tärkeintähän joulussa on rauha ja lämpö, se että meillä on toisemme. Asiathan vois olla huonomminki.

Palataan vielä hetkeksi perjantaihin.. Reissu  meni oikein hyvin ja oli tosi hauskaa.Sain tanssittua jalat väsyneiksi ja naurettua posket kipeiksi.Ja kuten  jokaiseen onnistuneeseen iltaankin pitää mahtua, niin tässäkin illassa oli yksi pieni särö. Kun me oltiin kaveriporukalla yhessä pystärissä, niin siihen tulee kaverini kaveri joka tulee esitteleen ittensä sanoin" sä oot näköjään naimisissa. Noh, mä oon se jonka kans vaimos pani sillon ku teillä oli se tauko". Siis mikä helvetin esittelyrepliikki toi oli?!! Sen akan oli ilmeisesti tarkotus saaha mut jotenki ärsyyntymään tai jotain ,mutt mä hymyilin sille ja sanoin kauniisti "eiköhän jokainen oo joskus pannu jotain, ja viettäny omat sekavat hetkensä". Mä en todellakaan anna sellasten akkojen pilata mun iltaa tai mun mieltä. Kertoohan asiasta sekin jo jotain, ett se on sinkku ja mä naimisissa ja tärkeintä on se kuka panee ketä nyt. ;)  Joskus on vaan niin helkutin naurettavaa kun suuri tarve lepakoilla on saaha draamaa aikaseksi, keinolla millä hyvänsä! Onko naisilla joku geeni joka aiheuttaa niille suurta tarvetta saaha huomiota jopa toisten onnen kustannuksella. Voi jumalauta sentään! Mutt tällä kertaa sen akan suunnitelma ei tehonnu eikä osunu. Sori! D
                                      

Nyt kun oon tyhjentäny ajatuksiani tänne ja mieli on hitusen kevyempi, niin on hyvä alkaa vihdoin laittaan paikkoja vähän joulukuntoon jotta illalla ei tarvi tehä muuta kun ottaa rennosti (ja käyä kahvilla) ja koristella kuusi.