Oon taas miettiny...kaikkea. Ja oon myös yrittäny olla ilonen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Pinnistän ja pinnistän, yritän oikeen kovasti...mutt ei. Ei onnistu. Joku vetää mua alaspäin ja pitää kii niin tiukasti etten mä saa pyriteltyä itteeni irti. Mun elämä on ku suo jossa mä poljen paikoillaan, välillä uppoan, välillä vajoan. Välillä mä saan tarrattua kii jostain kannosta tai risusta kunnes ote lipeää tai risu menee rikki ja vajoan taas. Mä hukun. Mä en nää valoa sillä joku perkele sammutti sen.
Mä oon eksyny enkä tiiä mihin päin kulkea. Samalla mä pelkään etten mä kuulu tänne. Joskus mä pysähyn ja havahun miettimään just meneillään olevaa tilannetta, katon ihmisiä mun ympärillä ja kuuntelen niiden juttuja... sitt mä jotenki nään itteni niin kaukana muista ja koen maailman niin vieraana. Ihan ku mä oikiasti olisin vieraalta planeetalta. Nykyään on vaan alkanu tuntuun ett mä oon vieras jopa itelleni. Jokainen päivä mä nään itessäni jotain uutta, niin hyvässä kuin pahassa. Sen mä tiiän etten mä ennen oo ollu näin alakulonen, totinen, surullinen, vakava, hiljanen. Mutt sellanen musta on tullu. Oonko mä oikiasti tällanen joka on vaan paljastunu mun sairastuttua, vai onko sairaus tehny musta tällasen? Niin tai näin, niin tällasena mun on paha olla.
Oon alkanu tunteen suunnatonta raivoa siitä etten mä saanu rauhassa kasvaa ja muodostaa itestäni oman käsityksen, tulla sellaseksi millanen mä oon. Mä oon vihanen siitä etten mä koskaan tuu saamaan lapsuuttani takas.Millä oikeudella ihmiset käänsi mulle selän ku mua pelotti? Millä oikeudella ihmiset on rikkonu mun mielen? Millä oikeudella ihmiset on tunkeutunu muhun? Millä oikeudella ihmiset on hakannu mut niin etten jaksa nousta, laittanu käden suun eteen ja repiny housut pois? Millä oikeudella ihmiset on pitäny musta kii etten mä voi suojella itteeni jotta joku pääsee tekeen musta likasen?
Miten mä voin saaha oikeuteni takas? En mitenkään.
<3 <3 <3 <3 <3
VastaaPoistaEi millään oikeudella. Ei yhtään millään oikeudella. Kaikki, mitä on tapahtunut, on sellaista, mitä ei olisi saanut tapahtua.
VastaaPoistaKaikesta huolimatta nyt on vuosi 2014, miltei 2015, ja sinä, juuri sinä, voit päättää loppuelämäsi tulevaisuuden. Sinun tulee surra, itkeä, huutaa, purkaa pelkoa ja vihaa pois. Mutta samaan aikaan huomata, että hei, se mitä tapahtui silloin, se oli silloin - nyt on nyt.
Laitan hyvän kiertämään ja kirjoitan tähän rampamielen minulle kirjoittaman tekstin:
"Itse koin hyödylliseksi hiekkalaatikko-harjoituksen, mitä tuli syyllisyyden kantamiseen. Kuvittele itsesi hiekkalaatikkoon, jossa on niin paljon hiekkaa kuin kantamaasi syyllisyyttä. Kuvittele sitten viereiseen hiekkalaatikkoon pahantekijäsi ja siihen laatikkoon niin paljon hiekkaa kuin koet heidän tällä hetkellä kantavan syyllisyyttä. Onko tilanne sinusta oikeudenmukainen? Ala sitten lapioida hiekkaa omasta laatikostasi heidän laatikkoonsa niin, että siirrät sen syyllisyyden, joka kuuluu heidän kannettavakseen takaisin heille. Lopeta sen kantaminen.
Itselleni oli suuri oivallus, kun tajusin ettei se auta ketään, että kannan muiden ihmisten syntejä. Se ei kevennä heidän taakkaansa, eikä se todellakaan auta minua."
Paljon voimia surun ja tuskan keskelle - tiedän hyvin miltä sen tuntuu. Mutta muista, että niin sen kuuluukin tuntua (niin kauheaa kuin se onkin). Nyt on suremisen aika. Koska ilman sitä ei voi saavuttaa muuta.
Lainaan vielä omasta blogistani Viimeinen pisara -kirjaa päätteeksi:
"Kuten edellä jo mainittiin, tällainen tilanne saattaa johtaa hermoromahdukseen, kun omat toimimattomat mielen rakenteet sortuvat. Tämä on itse asiassa eheytymisen edellytys."
<3
Kiitos jälleen kerran teille molemmille! <3
VastaaPoistaBonaFide: joka ikinen kirjottamas sana osu ja uppos, täyttä totta. Mä en oo osannu ajatella asiaa niin, ett kantaisin muiden syntejä omilla harteilla. Oon ajatellu ett oon ite ne (jotenkin) aiheuttanu tai ollu niihin osallisena/syyllinen. Oon selittäny sitä niin, ett jokaiselle ihmiselle voi tapahtua jotain pahaa ja se on sattumaa. Mutt jos yhelle ihmiselle tapahtuu pahaa koko ajan ja lähes kaikki mitä voi tapahtua on tälle tyypille tapahtunu, niin se ei oo enää sattumaa vaan niin on tarkotettu. Eli toisin sanoen paha saa palkkansa. Kumpa osaisin päästä irti syyllisyydestä. :/
Juuri näin! Sinun ei tarvite kantaa muiden syntejä harteillasi! Sitä nimenomaan kutsutaan syyllisyydeksi ja toisaalta osa voi olla myös häpeää. Voit kuitenkin antaa itsellesi anteeksi - et ole pystynyt vaikuttamaan siihen, mitä pahoja tekoja muut ovat tehneet. Sä älä häpeä itseäsi, häpeä niitä ihmisiä ympärilläsi, jotka ovat näitä pahoja asioita tehneet. Syyllisyys väistyy sen myötä myös, kun ymmärrät, että et olisi pystynyt vaikuttamaan asioihin - et silloin myöskään voi kantaa syyllisyyttä mistään. <3
Poista