Paranemisia.

Hyviä uutisia;  näyttää siltä ett Natunen olis selviämässä voittajana vaikkakin toipuminen on vasta alussa. En uskalla vielä täysin huokasta helpotuksesta, mutt toivoa paranemisesta on enemmän. Sillon ku mä olin huonossa jamassa vajaa pari vuotta sitten, Natunen oli mun vieressä ja kulki perässä. Etenkin sillon kun mieli oli tosi huono, Natunen ei jättäny hetkeksikkään yksin. Se myös pakotti mut ulos ja tuli viereen istuun ku halusin lenkillä ollessa katella auringonlaskua järven rannalla. Ei se pieni varmasti ymmärtäny mitä me katottiin ja miks siinä istuttiin, mutt kaverina se oli. :) Kun Natunen nyt sitten sairastu, mulle tuli heti ajatus ett nyt on mun vuoro huolehtia siitä.

Huomenna oli tarkotus lähtä vähän hippaloimaan ja viettään mun synttäreitä, mutt tän tilanteen takia se ei ny oo mahollista. Harmittaa tosi paljon sillä oisin tosiaan kaivannu "irtiottoa" ja hauskanpitoa mutt tärkeintä on se ett saatiin Aatu paranemaan ja ett sillä ois nyt hyvä olla. Ja enemmän mä oon tottunu siihen ettei mun synttäreitä vietetä joten rutiinilla tää menee! :) Kuulostipa kamalalle.

Mutt joo, tällanen tylsä postaus tällä kertaa. Parempi onni ens kerralla. Huomenna on aamuvuoro ja sieltä meen suoraan hakeen Natusen mikäli se joutuu nesteytykseen jäämään. Sitten olis kolme päivää vapaata!! Ihanaa! :) Täytyy toivoa ett ens yönä nukkuminen ois mahollista ja yö menis muutenkin hyvn. Väsyttää ainaki ihan pirusti!

Hyvää yötä ja kauniita unia!