I told you so...

Tulin pikaisesti ilmottamaan olevani yhä hengissä sillä viime postauksesta on aikaa. Oon ollu tosi kiireinen ja hetken erehyin luulemaan voivani hyvin ja elämän olevan ehkä sittenkin ihan ok juttu. Mutt tänään puukko tuli selkään ja uppos syvemmälle kuin koskaan aiemmin. Muhun sattuu ja en enää tiiä mihin uskoa ja mistä saaha voimia jaksaa. Mä oon aikalailla sanaton just nyt. En todellakaan tiiä mihin suuntaan kulkea. Tää tapahtuu kerta kerran jälkeen yhä uudelleen ja jokainen vuorollaan potkasee päähän jotta en varmasti jaksaisi enää nousta. Mä en halua enää yhtään iskua enkä potkua. Jaksan vain sanoa "kiitos vitusti isä". Sinne meni jälleen yksi ihminen. Mähän oon aina sanonu kaikkien lopulta menevän pois. Mähän sanoin...