Vertaistuki.

Oon pitäny pari päivää taukoa kirjottamisesta ja ne hetket oonki ollu sitten menossa. Eilen kävin Katarooman luona pitkästä aikaa ja maailman menoa tuli pohdittua monelta kantilta. Siellä oli myös yksi taidenäyttelyssä mukana olleista tytöistä yhessä kissansa kanssa. Oli tosi mukava nähä häntäkin! Tuttuun tapaan menin keittiöön ja otin itelleni kahvia. Sitt menin olkkariin, istuin alas ja aloin tekemään suurta palapeliä tyttöjen kans. Musta oli ihana huomata ett juttelu ja yhessäolo lähti taas niin helposti käyntiin, ihan ku ei oltais päivääkään oltu erossa. Mä oon miettiny nyt jälkeenpäin, ett voikohan se olla niin, ett jos joillain ihmisillä on samanlainen tausta/samat salaisuudet ja menneisyys niin se muokkaa väleistä niin luontevat, vahvat ja lämpimät ettei yhessäoloon tarvita alkulämmittelyitä ja turhia kankeuksia? Ihan kuin siinä olis automaattisesti joku sanomaton sopimus hiljaisuudesta, ymmärryksestä ja luottamuksesta. On tavallaan hämmentävääkin kuinka helppoa vertaistuelle on puhua, lähes kaikesta. Eilen musta tuntu aivan kuin oltais istuttu tyttöjen kans alas ja puhuttu joka päivä...kaikki suju niin automaattisesti. Ja vaikka tiiän sairaan mielen olevan eri mieltä mun kans niin eilisen jälkeen mä en enää näe itteäni ihan niin likasena ja pahana. Vertaistuen voima on mieletön ♥

Tätä kirjottaessa ollaan matkalla Kalajoen seikkailupuisto Pakkaan kuten olin pojalleni luvannut. Oon oottanu tätä pikaista reissua tosi paljon ja kai se on joku mun lapsiosistanikin joka on erittäin ilonen ja jännittynyt. Mä kun rakastin lapsena kiipeillä kaikkialla huolimatta siitä ett se oli kiellettyä. Nyt saan tehä sitä luvan kanssa :)