Te teitte mut!

Mä oon täynnä vihaa johtuen kaikesta mitä viime aikoina on tapahtunu. Mä oon täynnä raivoa siitä kuinka mun pitäis kaikesta huolimatta olla niin saatanan rauhallinen ja kaikkea muuta joka ei helvetti vie oo mahollista!! MUHUN SATTUU NIIN PALJON ETTEN MÄ KYKENE OLEMAAN TYYNI JA NÄTISTI KERTOMAAN TUNTEISTANI!!! MÄ EN PYSTY!!! Nää kaikki asiat roihuaa mun siällä ja mä koitan kaikin voimin pitä itteäni kasassa, en mä pysty siinä samalla vielä rauhotteleen itteeni ja pyytämään voitasko jutella! Voi saatana...

Mä haluan repiä silmät päästä ja sydämen irti rinnasta. Haluan hakata itteni mustelmille ja viiltää verille. Haluan tukahduttaa tän roihuavan ahistuksen mun sisällä ja päästää itteni tiedottomaan tilaan. Haluan tuottaa itelleni sitä mielihyvää joka valuva veri saa mussa heräämään. Haluan haluan haluan haluan haluan haluan haluan haluan haluan haluan haluan haluan haluan haluan haluan haluan.

Miks mä en saa näyttää sitä kuinka tuskasen olon ihmiset on mulle tehny?! Pitäskö mun istua nätisti aloillani ja olla hiljaa, hymyillä ja nyökytellä?! EI ONNISTU!! Tämän kaiken kestäminen on aivan mahoton tehtävä enkä mä todellakaan osaa hillitä itteäni! Mä en osaa käyttäytyä enkä olla ihmisiksi!!! Mä oon just tällanen jollaseksi te ootte mut tehny!! Te ootte luonu tän hirviön joka musta on tullu!

Niin monta mahollisuutta teille on annettu ja ootte pyytäny lupaa mun luottavan vielä kerran...ja taas mä oon polvillani itkien surusta, pettymyksestä ja vihasta. Kaiken tämän jälkeen teillä ei ole mitään oikeutta tulla sanelemaan mulle miten mun kuuluu olla!! Mä olen tällanen, tämä on ainoa mihin nyt pystyn! Toinen vaihtoehto on, etten mä ole ollenkaan. Kumpi parempi?!

Mun elämään ei tule enää kukaan. Jokainen joka siitä on kerran poistunu tulee pysymäänkin poissa. Toisia, kolmansia ja kymmenensiä mahollisuuksia ei enää tule. Ei ikinä.

   -Charlie-