What a mess.

Tänään oli vakauttamisryhmä. Aiheena vihan tunteet ja niiden kanssa selviäminen. Sulattelen tuota kaikkea. Ei kykyä kirjottaa niistä vielä.

Tänään on myös se päivä jolloin pitäs mennä hakemaan mustetta Maestrolta. Mun kädet on jääkylmät hermostuksesta ja ahistaa niin paljon ett tuntuu kuin joku puristais mun sydämen nyrkkiinsä. Musta tuntuu ett petän itteni...ett annan jonkun viimeistellä kuvan siitä kuinka uskon paranemiseen, henkiseen vapauteen ja onnellisuuteen vaikka hymyn takana mietin itsemurhaa päivittäin. Mua todella hermostuttaa enkä tiiä mitä mun pitäis asian kans tehä. Ei mulla oo enää paljoa aikaakaan jälellä...klo 19 pitäs olla Maestron luona. Ehkä mua pelottaa sekin ett miten mieli reagoi kun pääsen Maestrolta kotiin, kuinka suuri viha ja syyttely sisälläni alkaa. Eikö kuulosta tyhmältä...ihminen pelkää omaa ajatteluaan?!!