Charlie.

Mun mieli pomppii Jaskan ja Charlien välillä. Koin helpommaksi erottaa nuo kaks peroonaa erilleen toisistaan ja "käsitellä" niitä omina yksilöinään, sillä mun käytös ja ajattelu riippuu tosi voimakkaasti siitä kumpi osa milloinkin on päällä. Oon hitusen kirjottanu tuonne blogin sivuun kuvausta Charliesta. Oon huomannu ett nykyään saattaa mennä jopa päiviä Charliena eikä vain hetkiä tai korkeintaan vuorokausi, kuten ennen on ollu. Siksikin koen tärkeenä antaa Charliellekin puheenvuoron vaikka kielenkäyttö on kaukana kauniista ja elämänkatsomus on muutenkin synkkä. Jotenkin vaan tuntuu ettei sitä voi sivuuttaa sillä se on niin suuri osa mun arkea ja elämää.

Huomenna olis sekä terapia että vakauttamisryhmäkin. Pelottaa, ahistaa ja ärsyttää. En jaksais viettää tämän viikon ainoaa vapaapäivää sairauteni parissa ja todennäköisesti huonolla mielellä. Musta tuntuu ett oon liian väsyny sairastamaan ja oireilemaan. Mä en todellakaan jaksais yhtään jutella tai käyä asioita läpi, en haluais muistella enkä miettiä tulevaa. Mun ajatukset on vaan ja ainoastaan tässä hetkessä sillä mä en todellakaan tiiä huomisesta ens viikosta puhumattakaan. Mä en helvetti vie jaksa!

Viime kerralla käytiin ryhmässä läpi Häpeää ja Syyllisyyttä. Selailen tässä saamiani papereita aiheesta...ja mua alkaa hermostuttaan ja vituttaan. Mä en ymmärrä mitään mitä luen, ei noissa oo päätä eikä häntää! Ja se mitä ymmärrän ei pidä yhtään paikkaansa! Ärsyynnyn tuosta "liirun laarumista" enkä siis saa tehtyä aiheesta postausta. Ehkäpä olis hyvä purkaa mieltä terapiassa huomenna... Ryhmässä käydään aihetta läpi tarkemmin ja lisää joten varmaan sen jälkeen saisin jotain kirjotettua tännekkin, tai edes koottua ajatukseni.

Paha mieli...