Paha olo voimistuu minuutti minuutilta. Mä tukehun! Mun mieleen tulee jostain koko ajan mitä sairaimpia ajatuksia enkä mä helvetti enää tiiä mikä on totta ja mikä ei! Poika meni mummolaan yökylään...ja mä makaan pojan sängyllä. Tää on kai ainoa paikka kotona jossa voin ees jonku verran rauhottua. Mutt tässäkin maatessa mun mieli on jatkuvasti pakenemisessa, luovuttamisessa, itteni hengiltä ottamisessa. Mua pelottaa niin kovasti...
Otin jo yölääkkeet sekä Oxaminit tarvittavista. Ja nyt toivon niiden helpottavan tätä saatanan tuskaa ees vähän! Toinen puoli musta käskee lähtemään ulos ja kietaista kaulaan pisin kaulahuivi...se sininen. Huvittavaa sinänsä sillä mä vihaan sinistä väriä!
Mä vihaan itteäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3