Yksi pois..kaksi pois...

Eilen oli kamalin päivä aikoihin. Mua pelottaa kirjottaa aiheesta sillä eilinen ahistaa mua mielettömästi ja murtuminen on vain hetkestä kiinni. Mulla on kuitenkin suuri tarve jakaa asia ja poistaa mun sisältä. Koko tapahtuma satuttaa mua aivan saatanasti ja kuulemani sanat kaikuu mun korvissa, ympäri ja ympäri yhä voimistuvalla äänellä.

Tapahtumat sais siis alkunsa raha-asioista, eli oltiin yks kerta beijben kans lainattu mun isältä rahaa kun just sillä hetkellä oli tosi tiukkaa ja tuli samaan aikaan kaikkia ylimääräsiä menoja. Noh, ei lainaaminen isälle ollu ongelma ja se sanoikin ett "maksatte sitte kun pystytte". Ja tästä ei ole kauaa aikaa. Nähtiin isää lauantaina kun oli pojan säbäturnaus, mutt siellä se ei puhunu tai mitenkään maininnu mieltä painavasta asiasta. Eilen sitt...oltiin Beijben kans kattomassa toista turnausta ja Beijb huomas mun isän soittaneen sille. Ihmeteltiin ett miks se ei ollu koittanu soittaa mulle. Noh, sitt vähän ajan kuluttua Beijb sai tekstarin jonka kielenkäyttö oli jotain aivan kamalaa! Sitä lukiessa mun keho jääty ja tunsin paniikin vellovan sisälläni. Tuijotin vain niitä sanoja jotka näin beijben puhelimesta "Luuletko sä saatanan kusipää että velka unohtuu kun siitä ei puhu! Jumalauta mulkku mä haluan mun rahat. Laitan tuohon mun tilinumeron ja rahat on oltava tilillä lauantaihin mennessä tai tulen paikanpäälle velkoja perimään ja silloin ei enää puhetta tarvita." Beijb ampas soittamaan mun isälle ja se nauro siellä ivallisesti "Kato, viititäänhän sitä vastata vai pelottiko kun tiesit millä asialla soitan?" Vaikka Beijb yritti kuinka selittää meijän olleen kattomassa peliä niin isä vaan haitatteli ja käski painua vittuun, lopettaa kusettamisen ja pitää pään kii. Isä uhkas tulla hakkaamaan beijben mikäli rahoja ei ala löytymään lauantaihin mennessä. Koko puhelun ajan isä oli ollu aivan suunniltaan raivosta!! Sitt kun se puhelu loppu niin isä soitti mulle, ei ilmeisesti uskonu mun olleen Beijben seurassa. Se alotti eka ihan normaalisti ja ilosesti kysy missä  mä oon. Kun kerroin kylmästi olleeni Beijben seurassa katsomassa turnausta niin isä ehtii sanoa vaan ett "no niin, kuulitko meijän puhelun..." ja sitt mä alotin. Latasin tulemaan saatanan jääkylmästi "kyllä kuulin ja jumalauta se on sellanen juttu ett mä hommaan sulle ne rahat helvetti vaikka myymällä persettä sillä senhän mä osaan ja sä tuut saamaan ne rahat. Ja sen jälkeen otetaan sitt samanlaiset välit sun kans ku mulla on äitini kans, eli voit pysyä helvetin kaukana meijän elämästä". Isä koitti sanoa väliin "en mä sun rahoja halua vaan ****n" johon mä sanoin ett tässä on koko ajan ollu vaan ja ainoastaan mun rahoista ja mä jumalauta annan sulle joka ikisen sentin takas". Sitt laitoin linjat kii. Olin tulessa...jäässä...paniikissa...istuin ja tuijotin eteeni. En uskaltanu nousta sillä tiesin sortuvani.

Kotiin tullessa olin aivan mieli hajalla. Ei Beijben kans ymmärretty miks isä toimi noin, sillä sen raivo oli jotain epäinhimillistä! Iltaa kohden tilanne muuttu yhä vaan kamalammaksi...isä oli soittanu mun siskollekkin ja kertonu kuin huonosti meillä on asiat ja kuinka Beijb on manipuloinu mut sitä vastaan sekä kuinka se on hyväksikäyttäny mua kaikki vuodet mitä ollaan yhessä oltu. (niin no, kuka mua nyt voiskaan rakastaa?!) Sisko valitsi isän puolella olemisen. Beijb sai pian tarpeekseen ja laitto isälle viestin jossa käski sitä tulemaan sen lähikaupan pihalle saamaan rahansa. Kun beijb oli menny sinne niin isä oli naureskellu vittumaisesti ja alottanu taas sen "Vitun mulkku-saatanan kusipää-tilityksen". Isä myös kielsi uhanneensa hakata Beijben vaikka miellä on siitä tekstari todisteena. Kun Beijb oli sanonu ett "taijat olla ite aika munaton mies kun et uskalla seisoa sanojes takana" niin isä oli sanonu... "taijat ite toivoa ett sulla olis munat jotta saisit tyydytettyä Jaskan". Siis mikä vitun oikeus kaikilla miehillä on puuttuua mun tyydyttämiseen??!!!!!!  Tuon kuultua inho ja ällötys valtas mut, tunnen itteni saastaisemmaksi kuin vuosiin! Beijb sano isälle myös "Onko nyt hyvä olla kun oot taas saanu kaikki pelkäämään sua, ihan ku silloin ku perhees joutu pakeneen turvakotiin". Siinä vaiheessa isä oli vähän hätkähtäny mutt sitt nauranu ett "niinhän sulle ollaan uskoteltu". Beijb käski sitä pysymään helvetin kaukana musta ja kerto etten mä tarvi elämääni ketään ihmistä joka uhkaa naista väkivallalla. Isä oli taas nauranu ja Beijb sano "Mä tuun pitään huolen ettet sä koskaan enää tuu näkemään Jaskaa tai poikaa" johon isä vaan nauraen sano "sehän nähään".

Tuosta puuttuu varmasti yli puolet sanomisista ja tapahtumista. Kaiken tuon jälkeen mä vaan itkin ja itkin. Olin lopen uupunut ja täysin tyhjä. Päässä pyöri van ajatus "tää oli nyt viimenen niitti...nyt se meni sitt se viimenenkin "perheenjäsen" ja niinhän mä sanoin ett ennemmin tai myöhemmin kaikki menee pois tavalla tai toisella. Vielä nytkin mä oon aivan täysin sekaisin, haluaisin pois täältä. En yksinkertasesti kestä enää näitä puukkoja selässä enkä  mä pysty paranemaan jos/kun pitää huolen siitä ett vajoan yhä vain syvemmälle.

Tämä päivä on menny ohi aika huomaamatta, oon vaan suorittanu tän päivän ja tuntenu tätä mieletöntä surua jota on niin vaikia kuvailla. En pysty tarpeeksi voimakkaasti kertomaan etten mä helvetti vie kestä enää näitä tällasia "kohtauksia" ja sitä ett saan huomata sen kuinka eristetty mä oon muusta lapsuuden perheestä. Mulla ei oo ketään.

Tämä kaikki yrittäminen tuntuu niin turhalta ja tunnen itteni naurettavaksi ku yhä menin uskomaan ett jos vaan hetken jaksaisin taistella niin pian asiat olis paremmin. Mä en sais uskoa kaikkea mitä mulle uskotellaan. Mua pelottaa tää tilanne...pelkään isääni. Kaikki muistot lapsuudesta on palautettu nykyhetkeen ja ne satuttaa.