Päivä on menny hiljasissa tunnelmissa. Ei mun mieli oo muuttunu mihinkään, mutt... beijb laitto mut kohtaamaan oikein kunnolla sen miten mun itsemurha vaikuttais muihin, lähinnä poikaani. Se laitto mut myös kunnolla näkemään sen miten mun halu tappaa itteni vaikuttaa siihen. Kyllähän mä oon sen tienny ettei itsetuhonen ihminen oo unelmapuoliso, mutt... nyt tajuan sen joka ikisellä aivosolulla kuinka paha mun kans on olla. Se vetää vakavaksi. Beijb kerto myös, ett jonku aikaa sitten se oli ollu yhteydessä mun vanhempiin ja sanonu ett nyt tarvittais muidenki apua ja ett sen keinot ja voimat mun suhteen alkaa loppua. Beijb myös sano huomanneensa ettei ketään kiinnosta, ei kukaan muuttanu käyttäytymistään yhtään mitenkään eikä myöskään saanu apua mun suhteen. Isäkin kävi täällä vähän aikaa sitten vaan sen vuoksi mitä äiti oli sille menny valehtelemaan. Beijb oli pyytäny mulle niiltä apua aiemmin tuota episodia...Oli aika kamalaa kuulla toisenkin huomanneen saman asian minkä mäkin ja kaikki ei ollu mun sairaan mielen luomaa kuvitelmaa. Eli, ihmiset mun ympäriltä oikiasti vähenee. Totuus sattuu, joskus niin saatanasti.
<3 <3 <3
VastaaPoista<3
PoistaBeijb laittaa sut kohtaamaan asioita, koska välittää susta. Se on välittämisen osoitus. Hän valittää sinusta, hänelle olet arvokas ja tärkeä, samoin kuin pojallesi. Beijb auttaa sua kaiken epätoivon keskellä. Vaikka sulla ei ole paljoa ihmisiä, mikä on aivan hirveää ja surullista, kohtuutonta, sulla on beijb. Beijb, joka otti yhteyttä vanhempiisi, beijb joka on tehnyt paljon asioita sinun eteen. Toivottavasti pystyt näkemään sen ja pystyt sitä kautta saamaan voimaa itseesi. He, jotka tekevät asioita eteesi kuten beijb ja ystäväsi, he ovat arvokkaita. Pidä heidät, anna muiden mennä. Uskalla luopua, koska sitä kautta voit itse paremmin lopulta. Uskalla ottaa apua vastaan heiltä, jotka sitä tarjoavat, jotka ovat valmiita tekemään eteesi. Uskalla olla tarvitseva, uskalla ottaa rakkautta vastaan. Olet arvokas. <3
VastaaPoistaKiitos paljon voimia antavista sanoistas <3 Taistelen yhä, mutt pelko siitä ett menetän kaiken mitä jäljellä on, on murskaava, lamaava. Pelkään tulevani naurusalaiseksi. Tiedän ett äidistä (ja myös siskosta) luopuminen tekee mulle hyvää, sillä ne ei pääse enää satuttamaan ja hallitsemaan mun elämää. Mutt samalla tunnen surua...niin hölmöä kuin se onkin.
Poista