Olipa kerran tyttö joka uskoi menninkäisiin ja halusi prinsessaksi. Maksuksi häneltä vietiin lapsuus. Hänet rikottiin, myytiin, revittiin ja liattiin. Elämänkumppaniksi sai traumaperäisen stressihäiriön, dissosiaatiohäiriön sekä masennuksen.Tarinalla ei ole vielä ollut onnellista loppua; hän on yhä rikki, mutta elossa.Nyt hän haluaa kertoa tarinansa siitä mitä tapahtui just sun selkäs takana. "Tästä mä kirjotan"-osion kautta pääset häntä vähän lähemmäs.
shh....
torstai 4. kesäkuuta 2015
Just peace.
Tiedättekö sen tosi voimakkaan rauhan ja helpotuksen tunteen kun ootte saanu tehtyä jonkun ison päätöksen. Se on ihan ku...hmm...täysin eristyksessä ollut vanki näkisi auringon vuosien ja vuosien jälkeen. Se tunne on huumaava, sisällä päin tuntee pelkkää rauhaa. Se tunne kun oot antanu kaikkes ja viimein saat päästää irti, lopettaa taistelun. Se tuntuu kuin veri kiehuis mun suonissa. Mua hymyilyttää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3