Mammari.

Silmät itkusta turvonneet ja niin saakutin kipeet. Lähes koko eilinen päivä  meni kyyneleiden parissa ja uudet alko valumaan poskia pitkin just kun olin saanu edelliset pyyhittyä pois. Eilinen päivä oli täynnä surua, tuskaa ja toivottomuutta. Sama tunne löysi tiensä myös tähän päivään.

Tulin just terapiasta. Ekaa kertaa me puhuttiin mun itsetuhoisuudesta ja halusta kuolla, mutt harmi ett sain sanottua asiasta vasta sen verran tapaamisen loppupuolella ett keskustelu aiheesta jäi aika lyhyeen. Mutt nyt se on sanottu. Olo on tyhjä, väsyny. Tunnen itteni pelkuriksi, en tiiä miks. Kai siks, koska se "Paha"-osanen on sitä mieltä ett oon juorukello koska menin paljastamaan suunnitelmat aikuisille. Se ilkkuu ja ilkkuu, haukkuu mua mammariksi.

Huoh...