Oon sekasin. Joku aika sitten alottelin traumaterapiaa ja tulin tietoseksi sellasista sanoista kuin vakauttaminen, dissosiaatio, persoonallisuuden eri osat ja eheytyminen. Esimerkiksi vuosi sitten mulla ei ollu minkäänlaista arvausta siitä millanen "paranemisprosessi" mulla on edessä tai mitä kaikkea tuun kohtaamaan. Olin lapsellisen hyväuskoinen ja kuvittelin eläneeni jo ne huonot hetket. Ei ei ei. Ennen luulin olevani vain mä ja mun sairas mieli, mutt nyt mulla onkin kokonainen perhe mulle täysin vieraita tyyppejä jotka vielä asuu mun sisällä! Yks niistä haluaa jopa saaha mut hengiltä. Tälläkin hetkellä "Paha" kiljuu mun korvaan käheällä äänellään ett miks oon niin vitun tyhmä etten voi ottaa sen apua vastaan ja tarttua sen käteen!! Se huutaa "
mä oon ainoa joka haluaa auttaa sua, mä ainoastaan pidän susta huolen, mä oon sun ystävä ja tiiän mikä on sun parhaaksi, Tapa ittes"
Se ei antanu mun olla rauhassa edes vakauttamisryhmässä tänään. Mä en saanu puhuttua siellä mitään, en ehtiny kommentoida mihinkään mitään koska taistelin tuota osasta vastaan. Ryhmässä tunsin oloni helvetin sairaaksi, tuijotin vaan eteeni ja juurrutin itteäni hieromalla jalkoja lattian mattoa vasten. Tunsin olevani itsekäs koska olin vieny jonku muun paikan ryhmässä, en ois saanu olla siellä. Itseviha alko kasvamaan. Joku pieni sisälläni yritti saaha äänensä kuuluviin vakuutella mulla olevan oikeus olla siellä ja vetäjät olivat mut ite valinneet. Tuo väite kumottiin pääni sisällä nopeesti.
Noita uusia "perheeni jäseniä" on ilmestyny kuin sieniä sateella ja mä oon sekasin niiden kans. Tuntuu ett ne kaikki huutaa yhteen ääneen enkä mä saa kenenkään sanoista selvää. Paitsi tuon yhen jonka sanoma on käyny erittäin selväksi. Mä kyllä haluaisin kuulla mitä noilla muillaki ois asiaa.
Musta tuntuu ett mua revitään joka suunnasta enkä mä voi tehä mitään. Mä oon lamaantunu. Mun mieli yrittää keksiä selviytymiskeinoa tai jotain joka helpottais, mutt joku huutaa "KIIRE, NOPEAMMIN! ÄKKIÄ, AIKA LOPPUU!!" Ja mä yritän ja yritän...sydän hakkaa ja kädet hikoo...kuulen sekunttien hakkaavan eteenpäin ja kaikki menee yhä sekasemmaksi mun pään sisällä! Tää on ihan kuin mut pakotettais juoksemaan vaikka mä oon vasta oppinu kävelemään, tää on ihan kuin olisin polkuautolla mottoritiellä, ihan kuin mut oltas laitettu juoksemaan maratoonin mutt kukaan ei tienny mun olevan neliraajahalvaantunu. Mun olo on siis täysin mahdoton! Mulla ei oo keinoja selvitä tällasten tunteiden ja päivien läpi. Ja tietenkin kaiken tuoon lisäksi täytyy selvitä tavallisten arjen asioiden kanssa, kamppailla pelkoja vastaan sekä olla tappamatta itteä. Mä en aina edes saa selville, ett kuka osasista on "päällä" vai oonko mä oma itteni. Vaiko sellasta enää olemassa kuin MÄ, OMA ITTENI? Mä en ymmärrä.
Saadessani pienen takauman pari tuntia sitten, mun mieli kehotti mua pakenemaan vaikka olin omassa kotona. Oisin halunnu lähteä ulos, juosta kauas, kuolla. Mutt menin makuuhuoneeseen. Sydän hakkas ja tuntu pahalta. Mittasin verenpaineen...syke istuessa 127 ja näyttöön tuli myös hälytysmerkki jossa sydän vilkkuu ja heiluu. Se ei ensin saanu edes laskettua paineita sillä mittari pumppas ees taas jonkun aikaa. Takaumat ja hermostuminen yleensäkkin ei siis tee näköjään mulle hyvää. Paska mäihä.
Kyllä tähän päivään mahtu yks ihana juttu joka kylläkin kaikessa mukavuudessaan sai kyyneleet silmiin. Postin mukana tuli kortti jossa luki "Ethän vaan hylkää yhtään unelmaa, sillä unelmat parantaa maailmaa". Kiitos. <3
Mä rukoilen huomisen päivän olevan edes hitusen parempi. Edes vähän.
https://www.youtube.com/watch?v=L0olXav-KBA&feature=youtube_gdata_player
VastaaPoistaToi oli ajatuksia herättävä, laitto miettimään. Joskus mä oon (salaa) toivonu ett voisin kääntää muistot eduksi, ett hyötyisin niistä. Ehkä mä oon vielä niin alkumetreillä eheytymisen suhteen etten uskalla suuria kuvitella, mutt toi anto mulle uskoa siihen ett omiin ajatuksiin mä voin vaikuttaa. Kiitos paljon <3
PoistaTuli mieleen. Ootko koskaan kysynyt Pahalta, MIKSI se on niin äänekäs ja miksi se haluaa sun satuttavan itseäsi? Ootko koittanut selittää sille, että ne kamalat asiat, mitä sulle on tapahtunut, ei ole sun syytä? Että sä et ole iljettävä ja likainen, vaan ne ihmiset on, jotka sua on kaltoin kohdellut. Pystytkö käymään dialogia Pahan kanssa? Se, että se on niin äänekäs, on ehkä huomionkipeyttä. Toisin sanoen sen sijaan, että haluat väkisin vaientaa Pahan, sun pitäisi ehkä yrittää keskustella sen kanssa ja saada selville sen tarkempia motiiveja tai tarkkaa alkuperää. Antaa sille huomiota ja selittää, että se näkee asiat vääristyneellä tavalla.
VastaaPoistaEn sano, että se olisi helppoa, mutta se voisi olla yrittämisen arvoista. Että saisit yhteyden niin itseesi kuin muihinkin palasiin kuin vain Pahaan.