Istun tutulla paikallani sohvan nurkassa viltin alla ja juon aamukahvia. Tunnen sydämeni hakkaavan normaalia nopeammin, sekin siis vaistoaa jotain tapahtuvan. Mun mieli taas...en osaa sanoa kumpi osanen on päällä, se pieni ja oli valassa pari päivää sitten ja joka tuli itelleni suurena yllätyksenä vai odottaako vuoroaan tuo "Paha"-tyttö. Tasapainoilen näiden kahden ääripään välillä. Nyt musta kyllä tuntuu, ett tuo pienen aika on ensin ja kunhan "kaikki on ohi" niin valloilleen pääsee tuo "Paha".Mietit varmaan ett mitä ihmettä on tapahtumassa, joten muistutan ett isäni on siis tulossa käymään. Keskiviikkona laitto sen tekstarin jossa ilmmotti tulostaan klo 12 ja kertoi ettei pojan tarvi olla paikalla, mutt beijben täytyy ja etten mä sais beijbelle kertoa hänen tulostaan. Isä kerto haluavansa kertoa asian kasvotusten. Keskiviikkona hämmästyin reagtiostani ja joku tuossa tilanteessa oli täysin odottamaton triggeri. Välittömästi olin vajonnu lapsuuteen ja mielikuvitusmaailmaan. Nyt taidan olla vajoamassa sinne jälleen. Ohan isä käynyt meillä ennenkin, mutt nyt tunnen ettei joku asia oo ok. Jo keskiviikkona aloin miettimään ett mitä pahaa mä oon tehny. Keskiviikkoiltana huomasin tehneeni jotain "outoa". Kun olin saanu viestin isältä ja pelko valtas mielen, niin välittömästi menin kylppäriin ja laitoin hiukseni nutturalle ylös ja pitkät etuhiukseni pinnillä kii. jokin sano mun päässä "hiukset ei saa roikkua silmillä ja pitää olla siistin näkönen, äkkiä hiukset ponnarille". Lapsuudessa isä leikkas mun ja siskoni hiukset ja ne oli usein lyhyet. Nyt hiukseni on aika pitkät, epätasaiset, enkä juuri koskaan harjaa hiuksiani, haluan pitää ne ns. sekaisin. Hiuksissani on luonnonkiharaa joten ne on aina vähän miten sattuu. Ja hiukseni on punaiset. Tällä hetkellä hiukset on auki, saa nähä miten käy kun isäni tulo lähestyy. Hämmentää ajatus ett käyttäytymiseni voi muuttua noin ja yltää niinkin arkiseen asiaan kuin hiuksiin.
Mun sydän hakkaa yhä. Eilen illalla se kävi tosi voimakkaasti ylikierroksilla ja mua pelotti. Se ei tuntunu rauhottuvan millään vaikka yritin kaikkia rauhottumiskeinoja mitä muistin. Aloin siivoamaan ja laitoin itteni kiireiseksi jotta kestäisin oloa itteni kans. Ei onnistunu, kaikki jäi kesken. Lopulta otin rauhottavat naamaan.
Mua pelottaa yhä aivan saatanasti.Kädet hikoo. Haluan paeta omasta kotoa. Alan siivoamaan loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3