Häät tuli, oli ja meni. Sen piti olla elämäni onnellisin päivä, mutt ei se sitä ollut. Se olis voinu olla. ehkä se on sitt merkki siitä ett yhteiselo tulee olemaan sitä ihanempaa ja onnellisempaa ku häissä menee joku pieleen. Niin mä toivon. Kaikesta huolimatta oon onnellinen nyt ku oon rekisteröiny parisuhteen ja Tahdoin, sekä ett bejbe Tahtoi myös. Oon onnellinen siitä ett me ollaan lupauduttu toisillemme ja ett meillä tulee olemaan mahtavia kokemuksia eessä, koko loppu elämä. Mä en nyt oikeen osaa koota ajatuksia kasaan ja tää kirjottaminenki on niin saatanan vaikeeta just ny... En tiiä mitä ajatella. Oon niin täynnä raivoa ja pettymystä etten mä tunne yhtään mitään. Oon sanaton. Tunnoton.
Mä en jaksa enkä halua alkaa ny avaan häiden tapahtumia...pelkään ett ne alkaa ahistaan mua taas niin etten pysy kasassa enkä kestä olla. Ja ei, mitään vaarallista ei tapahtunu vaan just se mitä pelkäsin kaikista eniten. Mua surettaa niin paljon se, ett miks mä en voi saada ees sitä yhtä ainoaa päivää olla iloinen, onnellinen ja vaan nauttia?!! Yks ainoa päivä?!!! Kerta kerran jälkeen mä jaksan uskoa ett jonain päivänä vielä on mun vuoro... Musta alkaa tuntuun etten mä jaksa uskoa niin enää.
<3 Muuta ei osaa sanoa. Itellä on samat fiilikset. Ei vaan jaksa millään uskoa, että parempia päiviä vielä tulis... Tsemppiä! Tuu käymään ni keitän tujut kaffet...
VastaaPoistaSaanko kysyä sen verran, että liittyykö surusi ja häiden ongelmat sinun perheesi käytökseen tmv.?
VastaaPoistaVoimia sinulle, en osaa muuta sanoa. <3
Kiitos te ihanat <3
VastaaPoistaBonaFide: mun äiti ja sisko näyttivät mulle ettei ne oo muuttunu yhtään mihinkään vaikka just vähän aikaa sitten anoivat mua antaan niille mahollisuuden. Mutt nyt mä tiiän ettei mun kannata enää uskoa ja toivoa niiden muuttuvan jonain päivänä. Mä vaan en ymmärrä ett miks en voinu saaha sitä yhtä ainoaa päivää. :/